Sello: osat, miten se soi ja miten soitat

Tutustu selloon

Viuluperheessä on neljä jäsentä: viulu, alttoviulu, sello ja kontrabasso. Sello on alttoviulua suurempi ja kontrabassoa pienempi. Se näyttää viululta, mutta sen kyljet ovat kokoon nähden korkeammat ja kaula lyhyempi.

Sen koko nimi on violoncello, italialainen sana, joka tarkoittaa ”pientä violonea”. Violone oli 1600- ja 1700-luvulla yleinen soitin, josta myöhemmin kehittyi nykyinen kontrabasso. Sello on yksinkertaisesti lyhyt nimi.

Neljä kieltä on viritetty C, G, D, A, ja matalin on kaksi oktaavia keski-C:n alapuolella. Se on oktaavia alttoviulua matalammalla. Jousisoitinryhmässä sello soittaa tenoristemmaa, ja orkesterissa on yleensä 8–12 selloa, ja kahdella soittajalla on yhteinen nuottiteline.

Soitinperhe

Kielisoitin (viuluperhe)

Tyyppi

Jousisoitin; voidaan myös näppäillä

Kielet

C2, G2, D3, A3 (puhtaan kvintin välein)

Matalin sävel

C2 (avoin C-kieli, noin 65 Hz)

Ääniala

C2–A5 (huiluäänillä A7:ään asti)

Nuottiavain

Enimmäkseen bassoavain; koska ääniala on niin laaja, käytetään myös tenori- ja diskanttiavainta

Transponointi

Ei (soi niin kuin on kirjoitettu)

Koko

Runko noin 75 cm (lähteiden mukaan 70–76 cm); kokonaispituus noin 120–125 cm

Jousen pituus

71–73 cm

Sellon osat

Sello on rakennettu enimmäkseen kahdesta puulajista. Kansi on kuusta (tai mäntyä); pohja, kyljet, kaula, tappikoppa ja kierukka ovat vaahteraa. Otelauta on eebenpuuta ja talla vaahteraa. Nykyään on myös hiilikuidusta tehtyjä selloja.

Jotkin tärkeimmistä osista ovat piilossa rungon sisällä. Voit vain vilkaista niitä f-aukkojen läpi.

Jotkin osat ovat soittimen sisällä tai takana, eikä kuva voi näyttää niitä; niiden numerot osoittavat suunnilleen, missä ne ovat.

12345678910

1. 1
   Kierukka scroll

   Kiemurainen puinen pää aivan ylhäällä, veistetty vaahterasta.

2. 2
   Tappikoppa ja viritystapit pegbox

   Tässä kielet kiertyvät tappien ympärille; tappia kiertämällä kieli kiristyy tai löystyy.

3. 3
   Kaula neck

   Pitkä varsi, jota pitkin vasen kätesi liikkuu.

4. 4
   Otelauta fingerboard

   Sileä eebenpuinen lauta ilman nauhoja; painat kielet sitä vasten muuttaaksesi sävelkorkeutta.

5. 5
   Kansi ja f-aukot top / f-holes

   Kaareva kuusikansi; kahden f-aukon välinen osa värähtelee helpoimmin.

6. 6
   Talla bridge

   Pitää kielet ylhäällä ja siirtää niiden värähtelyn runkoon. Se pysyy paikallaan vain kielten painon ansiosta, ei liimalla, ja sen kaarevuus antaa jousen soittaa yhtä kieltä kerrallaan.

7. 7
   Kielenpidin ja hienovirittimet tailpiece

   Pitää kielten päitä; pienillä hienovirittimillä tehdään pieniä viritysmuutoksia.

8. 8
   Äänitikku (stemma) sound post

   Pieni puutikku sisällä, jota pitää paikallaan kitka eikä liima. Se tukee kantta ja yhdistää kannen ja pohjan värähtelyn.

9. 9
   Bassopalkki bass bar

   Kapea puurima kannen alapinnassa tallan bassojalan puolella; se levittää värähtelyn laajalle alueelle kantta.

10. 10
    Piikki endpin

    Pohjassa oleva metallipiikki, joka lepää lattialla. Lukitusruuvi pitää sen paikallaan, ja kärjessä voi olla kumitassu.

Miten ääni syntyy

Jousi on keppi, johon on pingotettu hevosenjouhia. Hartsi saa jouhet tarttumaan kieleen, vetämään sitä mukanaan ja sitten päästämään sen lipsahtamaan takaisin, yhä uudelleen. Se on kuin hankaisi pyyhekumia lujaa pulpetin pintaa vasten: se tarttuu, hyppää, tarttuu, hyppää. Yksi tarttumisen ja lipsahtamisen kierros kestää täsmälleen yhtä kauan kuin kielen yksi värähdys.

Hartsi on salaisuus. Se saa jouhet pitämään tiukasti kiinni, kun ne tarttuvat, mutta liukumaan hyvin helposti, kun ne lipsahtavat. Jos tarttuminen ja liukuminen tuntuisivat samalta, kuten jousessa ilman hartsia, kieli vain huokaisisi eikä laulaisi.

Kun soitat jousella, kieli on aina kahden suoran viivan muotoinen, ja niiden välissä on terävä kulma. Kulma kiitää edestakaisin kieltä pitkin kuin helmi, joka liukuu langalla. Tämä muoto antaa sävelelle kokonaisen sarjan yläsäveliä, jotka ovat 2, 3, 4 ja useampi kertaa perussävelen taajuus, ja se tekee äänestä rikkaan.

Nopeampi jousi saa kielen heilahtamaan laajemmin, joten sävel on voimakkaampi. Lujempi paino tuo esiin enemmän korkeita yläsäveliä, joten ääni kirkastuu. Tallan lähellä tarvitset hieman enemmän painoa, ja toimivien painojen alue kapenee, kuin kävelisi kapeammalla polulla.

Pelkkä kieli on liian ohut liikuttamaan paljon ilmaa, joten se on lähes äänetön. Talla siirtää osan värähtelystä puiseen kanteen, vähän kuin äänirauta soi kovemmin, kun painat sen varren pöytää vasten. Äänitikku ja bassopalkki levittävät liikkeen koko runkoon, ja myös laatikon sisällä oleva ilma resonoi. Tämä toimii samoin koko viuluperheessä.

Joskus jokin sävel on hyvin lähellä itse rungon päävärähtelyä. Ne taistelevat keskenään, ja sävel huojuu ja nykii; jotkut vertaavat ääntä ulvovaan suteen, ja siksi sitä kutsutaan sudenääneksi. Monessa sellossa sellainen on jossakin E:n ja F♯:n tienoilla, ja se kuuluu usein selvimmin C-kielellä. Pieni paino, sudenäänen vaimennin, voi rauhoittaa sitä, mutta se voi myös tehdä koko sellon äänestä hieman tylsemmän.

Kokeile: paina lyijykynän päässä olevaa pyyhekumia pöytää vasten ja työnnä sitä hitaasti. Tunnetko, miten se tarttuu, hyppää, tarttuu, hyppää? Juuri niin jousen jouhet tekevät kielelle, kymmeniä tai satoja kertoja sekunnissa.

Näin soitat

Istu tuolin etureunalla molemmat jalat tukevasti lattialla; vasen jalka voi olla hieman edempänä. Vedä piikki ulos niin, että sellon reunat nojaavat polviesi sisäpuolta vasten ja sellon yläosa koskettaa rintasi keskikohtaa. C-tappi on lähellä vasenta korvaasi. Piikki ja kaksi jalkaasi muodostavat lattialle kolmion.

Pidä jousesta kevyesti kiinni. Koukistettu peukalo menee kannan ja kahvan väliseen pieneen rakoon; pikkusormi ja nimetön lepäävät kannalla, keskisormi voi koskettaa metallirengasta, ja etusormi on kevyesti kepin päällä. Tärkein tarkistettava asia on rento, koukistettu peukalo.

Vasen kätesi muodostaa C-kirjaimen, kuin pitelisit limsatölkkiä. Peukalo on toisen sormen takana ja osoittaa kaulan poikki, ei sen suuntaisesti. Pidä kyynärpää ylhäällä mutta rentona ja ranne käsivarren linjassa. Kun painat sormen alas, kielen värähtelevä osa lyhenee, joten sävel nousee.

Hyvin korkeille sävelille vasen käsi siirtyy tallaa kohti korkeisiin asemiin (asema tarkoittaa kohtaa, jossa kätesi on kaulalla). Noin vuonna 1740 sellistit ”löysivät”, että peukalollakin voi painaa kieliä. Tämä peukaloasema antaa vasemman käden ulottua korkeisiin asemiin, erityisesti A-kielellä.

Soittaaksesi voimakkaammin yhdistä jousen nopeus ja paino. Erillisiä säveliä voi soittaa kielellä, mikä on voimakasta mutta väsyttävää ja vaikeampaa pitää yhteen, tai jousi kieleltä pomppien, mikä soi enemmän. Kun keinutat vasemman käden sormea, eli soitat vibratoa, yläsävelet voimistuvat ja hiipuvat, joten sävel kuulostaa elävämmältä. Philharmonia Orchestra sanoo, että leveä vibrato tuo esiin sellon syvän äänen ja sopii täydellisesti surulliseen, kaihoisaan tunnelmaan.

Jos kosketat kieltä hyvin kevyesti tarkalleen sen puolivälistä painamatta sitä alas, saat huiluäänen: kirkkaan, korkean sävelen oktaavia avointa kieltä korkeammalta. Neljänneksen kohdalta koskettaminen antaa sävelen kaksi oktaavia ylempää.

Säveltäjät pyytävät myös erikoisääniä. Col legno tarkoittaa kielen napauttamista jousen puisella kepillä, ja se kuulostaa pieneltä vasaralta. Sul ponticello tarkoittaa soittamista lähellä tallaa, jolloin ääni on kirkkaampi mutta lasimainen ja ohut; sul tasto tarkoittaa soittamista otelaudan päällä, jolloin ääni on heikompi ja pehmeämpi. Bartók-pizzicatossa vedät kieltä ylöspäin niin, että se iskeytyy takaisin otelautaa vasten kovalla paukahduksella; sitä käytetään lyömäsoitinmaisena tehona.

• Jousella (arco)Vedä jousta kielen yli tasaisella nopeudella. Kuulet pitkän sävelen, joka kestää niin kauan kuin jousi liikkuu.
• Näppäily (pizzicato)Näppää kieltä sormella jousen sijaan. Sävel alkaa poksahduksella ja hiipuu itsestään.
• Kielen painaminen korkeammalleAvoin A-kieli on A3. Kun sormi painaa samaa kieltä, sello yltää A4:ään, oktaavia korkeammalle.
• Matalilla kielillä: sul C, sul GMatalat kielet soivat paksummin ja tummemmin. Säveltäjät kirjoittavat sul C tai sul G pyytääkseen sinua pysymään niillä.

Ääniala ja nuotinnus

Matalin sävel on avoin C-kieli, C2, noin 65 Hz. Jokainen sen yläpuolella oleva kieli on puhtaan kvintin korkeammalla: G2, D3 ja A3. Korkeammat sävelet soitetaan painamalla kieliä ylempää otelaudalta. Sellon ääniala on C2–A5, ja huiluäänillä se yltää A7:ään.

Jokainen kieli kattaa oman alueensa: C-kieli noin C2–F3, G-kieli G2–C4, D-kieli D3–G4 ja A-kieli A3–A5.

Sello ei transponoi: kirjoitettu sävel on se, jonka kuulet. Sen musiikki kirjoitetaan pääasiassa bassoavaimelle, mutta koska ääniala on niin laaja, korkeammissa jaksoissa käytetään tenoriavainta ja hyvin korkeissa diskanttiavainta. Soittajat eivät pidä siitä, että avainta vaihdetaan liian usein.

Varo yhtä vanhaa tapaa. Joissakin vanhemmissa nuoteissa sellon korkeat sävelet kirjoitettiin diskanttiavaimelle oktaavia korkeammalle kuin ne todellisuudessa soivat. Nykyään sillä alueella käytetään sen sijaan tenoriavainta.

Kuuntele

• Neljä avointa kieltä: C2, G2, D3, A3Jokainen askel hyppää puhtaan kvintin ylöspäin. Huomaa, miten ääni kevenee ylöspäin mentäessä.
• Matalin kieli, C2Kuuntele paksua, tummaa surinaa matalimmassa sävelessä, jonka sello voi soittaa avoimella kielellä.
• A3 jousella tai näppäiltynäSama sävel kahdella tavalla: jousella soitettu pysyy tasaisena, näppäilty poksahtaa ja hiipuu.
• A3 ja A4 A-kielelläAvoin kieli ja sitten oktaavia korkeampi painettu sävel. Kuuletko, että sävelnimi on sama?

Historia ja sukulaiset

Ensimmäiset sellot ilmestyivät 1500-luvulla. Niissä oli usein viisi kieltä, ja ne lähinnä vahvistivat bassolinjaa yhtyeissä. Italian Cremonassa soitinrakentaja Andrea Amati vakiinnutti viuluperheen tyylin ja rakennustavat.

Eräs hyvin vanha sello, ”the King”, on harvinainen säilynyt soitin 1500-luvun puolivälistä. Se tehtiin luultavasti ennen Ranskan kuninkaan Kaarle IX:n noin vuonna 1561 tekemää kuninkaallista tilausta, ja se maalattiin myöhemmin. Se oli alun perin suurempi bassosoitin, ja myöhemmin se pienennettiin nykyisen sellon kokoiseksi. Nykyään se on National Music Museumissa Etelä-Dakotassa.

Varhaiset sellot olivat isoja: varhaisimpien runko oli noin 80 cm pitkä, nykyistä vakiokokoa suurempi, ja kaikki noin 25 tunnettua ennen vuotta 1700 tehtyä selloa ovat suuria. Noin vuonna 1660 keksittiin metallilangalla kierretyt kielet, ja Bolognassa tällaiset kielet ovat ehkä auttaneet selloa: lyhyempi kieli saattoi silti olla tarpeeksi kireä ja vastata nopeasti. Stradivari päätti vuonna 1700 tehdä selloista pienempiä, ja noin vuodesta 1707 hän käytti mallia, jota nykyään kutsutaan nimellä forma B.

1600-luvulla sellosta ja cembalosta tuli vakiopari basso continuon soittamiseen, eli musiikin alla kulkevan bassostemman. 1600- ja 1700-luvulla sello korvasi bassogamban (viola da gamba) sooloinstrumenttina, ja Haydn, Mozart ja myöhemmät säveltäjät antoivat sille enemmän tehtävää.

Kuuluisaa sellomusiikkia ovat muun muassa Bachin kuusi soolosarjaa sellolle, Beethovenin viisi sellosonaattia, Lalon, Dvořákin, Saint-Saënsin, Elgarin ja Barberin konsertot, Kodályn ja Debussyn sonaatit sekä Villa-Lobosin Bachianas Brasileiras kahdeksalle sellolle ja sopraanolle. Pablo Casals, Mstislav Rostropovitš ja Yo-Yo Ma kuuluvat sen tunnetuimpiin soittajiin.

Myös kielet muuttuivat. Teräskielet yleistyivät yhä, erityisesti sellossa. 1950-luvulla useimmat nuoret amerikkalaiset sellonsoiton opiskelijat käyttivät kahta teräskieltä ja kahta hopealangalla kierrettyä suolikieltä; myöhemmin useimmat soittajat luopuivat suolesta, ja vain harvat pitivät kierrettyjä suolikieliä kolmella matalimmalla kielellä. Läheinen sukulainen, 1500–1700-lukujen tenoriviulu, oli kooltaan alttoviulun ja sellon välissä.

1. 1500-luku
   Ensimmäiset sellot ilmestyvät, usein viisikielisinä, tukemaan bassoa.
2. n. 1505–1577
   Cremonalaisen Andrea Amatin elinaika; hän vakiinnutti viuluperheen tyylin.
3. 1500-luvun puoliväli
   ”The King” -sello tehdään, aluksi suurempana bassosoittimena.
4. n. 1660
   Metallilangalla kierretyt kielet keksitään.
5. 1600-luku
   Sellosta ja cembalosta tulee continuon vakiopari.
6. 1700
   Stradivari päättää tehdä sellosta pienemmän.
7. n. 1707
   Stradivari alkaa käyttää forma B -mallia.
8. n. 1740
   Sellistit huomaavat, että peukalolla voi painaa kieliä, ja peukaloasema avautuu.
9. 1950-luku
   Useimmat nuoret amerikkalaiset sellonsoiton opiskelijat käyttävät kahta teräskieltä ja kahta hopeakierrettyä suolikieltä.

Alkuun pääseminen ja hoito

Ennen soittamista hiero hartsia tasaisesti jouhiin koko niiden pituudelta. Kun lopetat, löysää jouhet aina ennen kuin jousi palaa koteloon.

Yamahan käyttöohjeen mukaan sello on säädetty ennen kuin se lähtee tehtaalta, ja jos tuntuu, että se tarvitsee lisäsäätöä, vie se myyjälle, koska jotkin säädöt vaativat erikoisosaamista. Älä yritä muuttaa sitä itse.

• Pidä sello poissa suorasta auringonvalosta, hyvin kuumista tai kylmistä paikoista, hyvin kosteasta tai kuivasta ilmasta, pölystä ja voimakkaasta tärinästä. Erityisesti äkilliset lämpötilan muutokset voivat aiheuttaa vakavia vaurioita, joten älä jätä sitä pitkäksi aikaa autoon.
• Pyyhi se pehmeällä kuivalla liinalla, äläkä suihkuta hyönteismyrkkyä sen lähellä.
• Vaihda vain yksi kieli kerrallaan. Jos kaikki neljä irrotetaan, talla voi kaatua ja kielenpidin irrota.
• Tarkista talla virittäessäsi tai vaihtaessasi kieliä: se seisoo kahden f-aukon lovien välissä, sen kielenpitimen puoleinen sivu on suorassa kulmassa kanteen nähden, ja jokainen kieli on omassa urassaan.
• Piikki on terävä, joten käsittele sitä varoen, ja kiristä piikin lukitusruuvi tiukasti, jotta sello ei kaadu soittaessasi.
• Pidä kasvosi kaukana sellosta, kun virität tai vaihdat kieliä; äkkiä katkeava kieli voi vahingoittaa silmiäsi tai kasvojasi. Älä kierrä hienovirittimiä liian löysälle tai liian kireälle, muuten voit vahingoittaa selloa tai soittaessa voi kuulua surinaa.

Tutki lisää

• KielisoittimetKieli tuottaa äänen, kun se värähtelee. Opi, miten viuluperhe, kitarat ja harput toimivat ja miksi kielen painaminen muuttaa säveltä.
• ViuluTutustu viuluun: kielet G D A E, miten hartsattu jousi pitää kielen laulamassa, soittaminen ja ääniala G3:sta.
• Akustinen kitaraNailonkielinen klassinen ja teräskielinen kitara: osat, mistä ääni tulee, miten soitetaan ja miten ne eroavat.
• SähkökitaraSähkökitara muuttaa kielten värähtelyn sähköksi vahvistimelle. Opi, miten mikrofonit toimivat ja miksi ääni särkyy.
• BassokitaraKitaraperheen matalin jäsen: miten mikrofonit toimivat, miten näppäillään ja painetaan, ääniala ja historia.
• UkuleleNelikielinen pikkukitara Madeiralta ja Havaijilta. Osat, miksi G-kieli on C:tä korkeammalla ja miten rämpytät soinnun.