Saksofoni: osat, miten ääni syntyy ja miten sitä soitetaan

Tutustu saksofoniin

Saksofoni on metalliputki, jonka sisäputki on kartiomainen: sisäpuoli levenee alaspäin mentäessä. Kun puhallat, suukappaleen lehti (ohut ruokosiivu) värähtelee, ja siitä ääni alkaa.

Se on tehty messingistä, joten miksi se ei ole vaskipuhallin? Soitinperheet lajitellaan sen mukaan, miten ääni alkaa. Vaskisoittajat surisuttavat huuliaan; saksofonissa on lehti, joten se on puupuhallin. Sen ääni sulautuu hyvin sekä vaskipuhaltimiin että puupuhaltimiin.

Saksofoneja on useaa kokoa. Neljä yleisintä ovat sopraano, altto, tenori ja baritoni. Altto on lähes aina E♭-vireinen ja tenori lähes aina B♭-vireinen.

Altto näyttää J-kirjaimelta, ja sen kaula (lyhyt putki, joka pitää suukappaletta) on taivutettu lähes 90 astetta. Tenori on suurempi, ja siinä on isompi suukappale ja lehti, ja sen kaulassa on aaltoileva mutka. Useimmat sopraanot ovat suoria, ja baritonin kaulan yläpäässä on silmukka.

Soitinperhe

Puupuhallin (yksi lehti)

Luokitus

Hornbostel–Sachs 422.212: lehtipilli, jossa on yksi lehti ja kartiomainen sisäputki

Soiva ääniala

Altto D♭3–A♭5 (tenori A♭2–E♭5)

Nuottiavain

Diskanttiavain

Transponointi

E♭-altto: soi suuren sekstin kirjoitettua matalammalta. B♭-tenori: soi suuren noonin matalammalta

Koko

Altto noin 70 cm korkea; eräs museon tenori on noin 83 cm

Saksofonin osat

Saksofonissa on noin 600 osaa neljässä pääosassa: kaula, runko, mutka ja kello. Putkessa on parikymmentä äänireikää, mutta sinulla on vain kymmenen sormea. Läpät ja akselit antavat yhden sormen sulkea kaukana olevia reikiä.

Kaikki metalli on messinkiä, kuparin ja sinkin seosta. Kullattu tai hopeoitu saksofonikin on pinnan alla messinkiä.

Jotkin osat ovat soittimen sisällä tai takana, missä kuva ei voi näyttää niitä; niiden numerot merkitsevät suunnilleen, missä ne ovat.

12345678910

1. 1
   Suukappale mouthpiece

   Menee suuhun ja pitää lehteä. Se voi olla muovia, puuta tai metallia, ja se liu'utetaan kaulan päässä olevan korkin päälle.

2. 2
   Lehti reed

   Äänen lähde. Sen litteä puoli lepää suukappaletta vasten, ja se avaa ja sulkee ilmaraon kuin pieni venttiili.

3. 3
   Ligatuuri ligature

   Ruuveilla kiristettävä metallipanta, joka pitää lehden kiinni suukappaleessa. Sen paikka vaikuttaa siihen, miten lehti värähtelee.

4. 4
   Kaula neck

   Yhdistää suukappaleen runkoon. Sen pää on päällystetty korkilla, jotta suukappale istuu tiiviisti ja viritystä voi säätää hieman.

5. 5
   Oktaaviläppä octave key

   Painetaan vasemmalla peukalolla. Se avaa pikkuruisen reiän, jolloin sama ote hyppää oktaavin ylös; yksi läppä vaihtaa kaulassa olevan reiän ja rungossa olevan reiän välillä.

6. 6
   Runko body

   Kartion muotoinen pääputki, jossa äänireiät ja läpät ovat.

7. 7
   Läpät ja tyynyt keys and pads

   Läpät peittävät reiät pyöreillä tyynyillä, jotka ovat nahalla päällystettyä huopaa. Alttosaksofonin suurin tyyny on halkaisijaltaan 5 cm.

8. 8
   Peukalotuki thumb rest

   Oikea peukalo on sen alla ja kannattelee soitinta.

9. 9
   Mutka bow

   U-muotoinen mutka, joka yhdistää rungon ja kellon. Se taittaa pitkän putken muotoon, jota voi pitää kädessä, ja muuttaa ääntä vain vähän.

10. 10
    Kello bell

    Putken levenevä pää, joka on kääritty yhdestä viuhkan muotoisesta messinkilevystä ja juotettu kiinni.

Miten ääni syntyy

Lehti toimii kuin pieni ovi, joka läpsähtää auki ja kiinni. Kun puhallat, lehden ja suukappaleen välinen rako avautuu ja sulkeutuu yhä uudelleen ja pilkkoo tasaisen ilmavirran pieniksi puuskiksi. Puuskat saavat putken sisällä olevan ilman värähtelemään. Alttosaksofonin matalimmalla sävelellä, D♭3:lla, se tapahtuu noin 139 kertaa sekunnissa.

Kun soitat hiljaa, lehti heilahtelee kevyesti, joten ääni on tasainen ja pehmeä. Kun soitat kovaa, se heilahtaa niin pitkälle, että se läimähtää kokonaan kiinni suukappaletta vasten kerran jokaisella värähdyksellä. Se on kuin aaltojen huiput leikattaisiin pois: esiin tulee paljon korkeampia yläsäveliä, ja ääni kirkastuu.

Pidempi putki antaa matalamman sävelen. Äänireiän avaaminen on kuin sahaisi putken poikki juuri siitä kohdasta, joten sävel nousee. Jokainen puolisävelaskel vaatii noin 6 % lyhyemmän putken, joten oktaaviin tarvitaan 12 reikää. Korkeiden sävelten reiät ovat pieniä, matalien sävelten reiät suuria, ja suurten reikien peittämiseen tarvitaan läppiä.

Kartion muotoisessa putkessa yläsävelsarjan kaikki askelmat ovat mukana: 1, 2, 3 kertaa matalin taajuus ja niin edelleen. Toinen askelma on noin kaksinkertainen ensimmäiseen nähden, joten kun hyppäät toiseen rekisteriin, päädyt oktaavia korkeammalle. Klarinetissa on suora, sylinterin muotoinen putki; sen matalassa rekisterissä mukana ovat enimmäkseen parittomat askelmat (1, 3, 5), joten se hyppää duodesimin (oktaavin ja kvintin).

Oktaaviläppä ei itse tee uutta säveltä. Se on kuin pitelisi kevyesti tikapuiden alinta askelmaa: se avaa pikkuruisen reiän, joka heikentää matalinta resonanssia, jolloin toinen ottaa vallan. Matalin resonanssi on kartiossa muutenkin heikko, ja siksi kaikkein matalimpia säveliä on vaikea soittaa hiljaa mutta helpompi soittaa kovaa.

Saksofonin äänessä on sekä parittomia että parillisia yläsäveliä, mikä on yksi syy siihen, että se kuulostaa erilaiselta kuin klarinetti. Se on myös kovaäänisempi kuin muut puupuhaltimet. Yamaha kuvailee sen ääntä hyvin lähelle ihmisääntä ja sanoo sen dynamiikka-alueen olevan puupuhaltimista laajin.

Myös suusi ja kurkkusi ovat äänitila, vähän kuin pieni huone, joka saa jotkin sävelet soimaan. Tutkijat havaitsivat, että ammattisoittajat virittivät vahvan suun resonanssin hieman halutun sävelen yläpuolelle hyvin korkeassa altissimorekisterissä. Tutkimuksen harrastajasoittajat eivät tehneet niin, eivätkä he pystyneet soittamaan altissimosäveliä.

Kokeile: etsi kaksi eripituista pahviputkea, esimerkiksi talouspaperirullan ja vessapaperirullan hylsy. Peitä kummankin toinen pää kämmenelläsi ja taputa, ja kuuntele. Pidempi putki antaa matalamman äänen, aivan kuten saksofoni kuulostaa matalammalta, kun useampi reikä on suljettu.

Näin soitat

Saksofonia kannattelee kolme kohtaa: oikea peukalo peukalotuen alla, ylähampaat suukappaleen päällä ja kaulahihna, joka kantaa suurimman osan painosta. Säädä hihna niin, että suukappale ulottuu juuri huuliin ilman että kumarrut. Istu tai seiso ryhdikkäästi, katso eteenpäin ja rentoudu, soitin pystyssä edessäsi ja hieman kallellaan oikealle.

Ansatsi (miten muotoilet suusi): alahuuli peittää alahampaat kuin tyyny, lehti lepää sen huulen päällä, ylähampaat ovat suukappaleen päällä, ja suupielet sulkeutuvat sen ympärille kuin sanoisit ”oo”. Älä pure. Syvät hampaanjäljet suukappaleessa tarkoittavat yleensä, että puret.

Sointi, vire ja voimakkuus alkavat kaikki hengityksestä. Tue sitä vatsasta, jotta ilma kulkee tasaisella nopeudella, sen sijaan että puristaisit ääntä suulla. Aloittaaksesi sävelen kosketa lehteä kielellä ja päästä sitten irti, kuin päästäisit irti ovesta, jota olet pitänyt kiinni.

Vasen peukalo painaa oktaaviläppää, kun siirrytään toiseen rekisteriin. Kaikissa saksofoneissa on periaatteessa samat otteet: sama kirjoitettu sävel soitetaan samoilla sormilla alttosaksofonilla ja tenorilla, vaikka jokaiseen suukappaleeseen täytyy hieman totutella.

Muita tekniikoita: growl tarkoittaa hyräilyä tai laulamista puhaltaessa, jolloin ääni on karhea. Trilli on nopea vaihtelu sävelen ja sen yläpuolisen naapurisävelen välillä. Slap tongue tarkoittaa, että kieli tarttuu lehteen ja vetää sen irti ja antaa sen sitten napsahtaa takaisin, jolloin syntyy lyömäsoitinmainen poksahdus. Sävelen taivutukset ja glissandot syntyvät enimmäkseen muuttamalla suun sisäosaa. Altissimossa käytetään erikoisotteita ja suun viritystä, jotta päästään kirjoitetun F♯6:n yläpuolelle.

Opettele vibrato vasta, kun ansatsi, kädet, hengitys ja sointi ovat vakaat, noin yhden tai kahden vuoden soittamisen jälkeen. Käytä leukaa kuin saranaa ja liikuta sitä hyvin vähän, niin että sävelkorkeus notkahtaa ja palaa. Enintään noin kuudestoistaosia tempossa 72–76 iskua minuutissa; nopeampi kuulostaa hätäiseltä. Opettajat eivät suosittele pallean käyttämistä tai soittimen ravistamista.

• Pitkä sävel (tenori)Suora pitkä sävel ilman vibratoa tenorisaksofonilla: kirjoitettuna D5, soivana C4. Pitkien sävelten harjoittelulla tavoitellaan tällaista vakautta.
• Vibrato (tenori)Ensin suora sävel, sitten sama sävel leukavibratolla tenorisaksofonilla (kirjoitettuna D5, soivana C4). Kuuntele lämmintä aaltoa, jonka se tuo.
• Lyhyt kielitetty sävel (tenori)Kieli päästää lehdestä irti, ja lyhyt sävel ponnahtaa esiin, tenorisaksofonilla: kirjoitettuna D5, soivana C4.

Ääniala ja nuotinnus

Kaikki E♭- ja B♭-saksofonit lukevat diskanttiavainta. Kirjoitettu ääniala ulottuu noin B♭3:sta F6:een, ja monet altto- ja tenorisaksofonit yltävät myös F♯6:een. Sen yläpuolella on altissimorekisteri, joka vaatii erityistä harjoittelua. Tavallinen ääniala on hieman alle kolme oktaavia.

Saksofoni on transponoiva soitin: kirjoitettu sävel ja kuulemasi sävel ovat eri. Hyvä puoli on, että kaikissa ko'oissa käytetään samoja otteita, joten mitään ei tarvitse opetella uudelleen, kun vaihdat soitinta. Altto soi suuren sekstin kirjoitettua matalammalta: kirjoitettu C5 soi E♭4:nä. Tenori soi suuren noonin matalammalta (oktaavin ja suuren sekunnin): kirjoitettu F4 soi E♭3:na.

Alton soiva ääniala on siis D♭3–A♭5 (noin 139–831 Hz) ja tenorin A♭2–E♭5 (noin 104–622 Hz). Jotta voisi soittaa pianon kanssa soivassa C-duurissa, altto lukee A-duuria (3 ylennysmerkkiä) ja tenori D-duuria (2 ylennysmerkkiä).

Kuuntele

• Tenorin matala sävel: B♭2Tenorisaksofoni, kirjoitettuna C4, soivana B♭2, lähellä sen matalinta säveltä. Kuuntele paksua, matalaa ääntä.
• Tenori oktaaviläpällä: C4Tenorisaksofoni, kirjoitettuna D5, soivana C4. Tässä sävelessä käytetään oktaaviläppää: se on toisessa rekisterissä.
• Tenorin korkea sävel: D5Tenorisaksofoni, kirjoitettuna E6, soivana D5, lähellä tavallisen kirjoitetun äänialan ylärajaa (F6).
• Tenori matalalta korkealleSama tenorisaksofoni nousee kolmen rekisterin läpi: soivana B♭2, C4, D5 (kirjoitettuna C4, D5, E6).

Historia ja soitinperhe

Saksofoni on yksi harvoista laajasti käytetyistä soittimista, joiden tiedetään olevan yhden ihmisen keksimiä, ja se on nimetty hänen mukaansa: Adolphe Sax. Hän syntyi Dinantissa Belgiassa vuonna 1814. Hänen isänsäkin oli soitinrakentaja, ja Sax opiskeli huilua ja klarinettia Brysselin konservatoriossa.

Hänen keksinnölleen on esitetty useita syitä: bassoklarinetin äänen parantaminen, kokeilut, joissa lehdellinen suukappale liitettiin vaskisoittimeen, puu- ja vaskipuhaltimien vahvuuksien yhdistäminen tai klarinetin kaltaisen soittimen tekeminen, joka ylipuhaltaa oktaaviin. Hän teki sen noin vuonna 1840, esitteli sen Pariisissa vuonna 1842 ja patentoi sen vuonna 1846; patentti kattoi 8 kokoa.

Ranskan armeija otti saksofonin pian käyttöön, ja se levisi muihin maihin. Sax kävi kilpailijoidensa kanssa oikeutta kymmenen vuotta patenteistaan ja oli vanhoilla päivillään köyhä. Pariisin konservatorio avasi saksofoniluokan vuonna 1857, ja Sax opetti sitä itse.

Orkesterissa Bizet'n L'Arlésienne on luultavasti yksi ensimmäisistä teoksista, joissa käytetään saksofonia, ja Ravelin Bolérossa on tenori- ja sopraanosaksofonin soolot. Yhdysvalloissa siitä tuli suosittu soolosoitin ensimmäisen maailmansodan aikoihin ja sitten yksi swingin ja jazzin tärkeimmistä soolosoittimista. Suuria jazzsaksofonisteja ovat muun muassa Coleman Hawkins, Lester Young, Charlie Parker, Sonny Rollins ja John Coltrane.

Sukulaiset: klarinetissakin on yksi lehti, mutta sen putki on sylinteri, joten se ylipuhaltaa duodesimiin. Oboessa ja fagotissa on kaksoislehti, ja niidenkin putket ovat kartiomaisia. Sax keksi myös vaskisoittimia, kuten saksitorven, joita soitetaan huulia surisuttamalla.

1. 1814
   Adolphe Sax syntyy Dinantissa Belgiassa.
2. n. 1840
   Sax luo saksofonin.
3. 1842
   Berlioz omistaa 12. kesäkuuta Saxille kokonaisen artikkelin Journal des Débats -lehdessä; samana vuonna Sax asettuu Pariisiin ja esittelee saksofonin.
4. 1844
   Ranskan teollisuusnäyttelyssä esitellään B♭-bassosaksofoni.
5. 1846
   Sax patentoi saksofonin Pariisissa; patentti kattaa 8 kokoa.
6. 1857
   Pariisin konservatorio avaa saksofoniluokan, jota Sax opettaa.
7. 1894
   Sax kuolee Pariisissa.
8. 1920-luvun puoliväli
   Tavallisessa jazzorkesterissa on viisi saksofonia.
9. 1928
   Saksofonisti Johnny Hodges liittyy Duke Ellingtonin orkesteriin.

Alkuun pääseminen ja hoito

Ensimmäiseksi saksofoniksi altto on hyvä valinta: sitä on helpompi soittaa kuin sopraanoa, hihna kantaa suurimman osan sen painosta ja sitä on helpompi hoitaa. Aloita tavallisella suukappaleella ja noin vahvuuden 2½ lehdellä, ja harjoittele pitkiä säveliä ja ansatsia. Suukappaleen ja lehden täytyy sopia toisilleen, joten kysy soitinliikkeestä, jos et ole varma.

Lehtien vahvuudet ovat yleensä 2–5; pienempi numero tarkoittaa ohuempaa lehteä. Vahvuudet 2 ja 2,5 värähtelevät helposti ja kuulostavat kirkkaammilta; 4 ja 5 ovat raskaampia puhaltaa ja kuulostavat paksummilta ja lämpimämmiltä. Lehdet kuluvat: yksi kestää yleensä noin viikosta kahteen, ja ääni muuttuu, kun vaihdat uuteen; synteettiset (hartsiset) lehdet kestävät pidempään. Kapea suukappale ja liian pehmeä lehti voivat saada lehden sulkeutumaan suukappaletta vasten, ja ääni voi yhtäkkiä katketa.

• Laita ennen kokoamista vähän korkkirasvaa kaulan päässä olevaan korkkiin, johon suukappale tulee, äläkä purista kaulaa tai läppiä kokoamisen aikana.
• Irrota soiton jälkeen lehti, puhdista suukappale pienellä puhdistusliinalla (varo vahingoittamasta sen ohutta kärkeä) ja kuivaa sitten kaulan sisäpuoli.
• Kun kaula on irrotettu, pudota puhdistusliina kellosta sisään ja vedä se ulos rungon yläpäästä, johon kaula kiinnittyy (sopraano, altto ja tenori; baritonissa tapa on erilainen).
• Jos tyyny on märkä, aseta puhdistuspaperi tyynyn ja äänireiän väliin ja paina läppää kevyesti muutaman kerran, siirrä sitten paperia ja toista kaksi tai kolme kertaa; älä vedä paperia pois, kun läppä on painettuna.
• Laita 2–3 kuukauden välein pieni tippa läppäöljyä läppäakselien molempiin päihin ja pyyhi ylimääräinen pois; vinkuva läppä tarkoittaa, että on sen aika.
• Älä pura läppiä itse. Jos matalat sävelet muuttuvat vaikeiksi soittaa, jokin tyyny ei ehkä tiivistä; anna soitinliikkeen tarkistaa se.
• Suukappaleen kärki on ohut ja voi haljeta tai lohjeta, jos se putoaa, ja se muuttaa sointia.

Tutki lisää

• PuupuhaltimetPuupuhaltimet tuottavat äänen putken sisällä värähtelevällä ilmalla. Opi, miten huilut, ruokokielet ja sormireiät toimivat.
• HuiluEi ruokokieltä: puhallat reiän reunan yli. Opi huilun osat, miten sen ääni syntyy, miten sitä soitetaan ja sen ääniala.
• KlarinettiLehti avautuu ja sulkeutuu kuin pieni ovi ja saa ilman värähtelemään. Opi osat, duodesimihyppy ja soittaminen.