Klarinetti: osat, miten se soi ja miten sitä soitetaan

Tutustu klarinettiin

Klarinetti kuuluu puupuhaltimiin. Suukappaleessa on lehti, ja runko on putki, joka pysyy lähes yhtä leveänä koko matkan alas asti, eli sylinteri. Putken varren läpät ja äänireiät muuttavat säveltä.

Klarinetti on oikeastaan kokonainen soitinperhe. B♭-klarinetti (suomeksi B-klarinetti) on käytetyin, ja se on noin 66 cm pitkä. Orkesterit tarvitsevat myös A-klarinettia, joka on noin 71 cm pitkä ja jossa käytetään samoja otteita ja samaa suukappaletta. Pieni E♭-klarinetti on noin 49 cm pitkä ja soi kvarttia korkeammalta kuin B♭-klarinetti, kun taas bassoklarinetti on noin kaksi kertaa niin suuri ja soi oktaavia matalammalta.

Jokainen niistä kuulostaa hieman erilaiselta. B♭-klarinetti on kiiltävä, kirkas, täyteläinen ja selkeä. A-klarinetti on pehmeämpi ja vähemmän voimakas. C-klarinetti on kirkkaampi, kylmempi ja kovempi, ja sitä käytetään nykyään harvoin.

Soitinperhe

Puupuhallin (yksi lehti)

Tyyppi

Hornbostel–Sachs 422.211.2: yksi lehti, sylinterimäinen sisäputki, sormireiät

Soiva ääniala

D3–B♭6 (kirjoitettuna E3–C7)

Nuottiavain

Diskanttiavain

Transponointi

B♭-klarinetti: soi suuren sekunnin (kokosävelaskeleen) kirjoitettua matalammalta

Tavalliset koot

B♭ noin 66 cm; A noin 71 cm

Klarinetin osat

Klarinetti irtoaa viiteen osaan: suukappale, väliputki, yläkappale, alakappale ja kello. Ennen soittamista liität ne yhteen yksi kerrallaan ja kiinnität sitten lehden.

Runko tehdään afrikkalaisesta mustapuusta (grenadillasta), kovakumista tai metallista; grenadilla on nykyään yleisin klarinettipuu. Klarinetteja tehdään myös ABS-muovista, joka on hyvin kestävää ja kestää hyvin ilmankosteuden vaihtelua.

Jotkin osat ovat soittimen sisällä tai takana, missä kuva ei voi näyttää niitä; niiden numerot merkitsevät suunnilleen, missä ne ovat.

123456789

1. 1
   Lehti reed

   Ohut ruokolehti (Arundo donax). Se on äänen virtakytkin: kun hengityksesi puhaltaa siihen, se avautuu ja sulkeutuu hyvin nopeasti.

2. 2
   Ligatuuri ligature

   Puristin, joka pitää lehden kiinni suukappaleessa. Aseta lehti paikalleen ja suorista ligatuuri ennen kuin kiristät sen.

3. 3
   Suukappale mouthpiece

   Nokan muotoinen kärki, joka menee suuhun. Se tehdään kovakumista (eboniitista) tai kokuspuusta.

4. 4
   Väliputki barrel

   Lyhyt osa suukappaleen alla, joka pullistuu kuin pieni tynnyri. Se yhdistää suukappaleen yläkappaleeseen.

5. 5
   Liitoskorkit tenon cork

   Korkkirenkaat jokaisessa liitoksessa, jossa osat liukuvat toistensa sisään. Rasvaa niitä hieman ennen kokoamista; korkki kuluu ja se täytyy vaihtaa vuoden tai kahden välein.

6. 6
   Yläkappale upper joint

   Osa, jota vasen käsi soittaa. Siinä on rekisteriläppä, jota painetaan vasemmalla peukalolla ja joka saa sävelen hyppäämään duodesimin.

7. 7
   Äänireiät ja läpät tone holes & keywork

   Rungon varrella on noin 24 äänireikää. Tavallisessa Boehm-klarinetissa on 17 läppää ja 6 rengasta; läpät ovat uushopeaa, messinkiä, hopeaa tai kultaa.

8. 8
   Alakappale lower joint

   Osa, jota oikea käsi soittaa. Takapuolella on peukalotuki, jonka varassa oikea peukalo kannattelee koko soitinta.

9. 9
   Kello bell

   Levenevä pää. Se auttaa ääntä pääsemään ulos putkesta, ja matalimmilla sävelillä se toimii kuin putken lisäpituus.

Mistä ääni tulee

Kun soitat, puhallat ilmaa, jonka paine on vain vähän ympäröivän ilman painetta suurempi, noin 3 % enemmän. Lehti toimii kuin pikkuruinen ovi, joka heiluu itsestään: hengityksesi työntää sitä suukappaletta kohti ja kaventaa rakoa. Lehti läpsyy auki ja kiinni niin nopeasti, että tasainen ilmavirta muuttuu nopeiksi pieniksi puuskiksi, ja se värähtely on ääni.

Jos puhallat tarpeeksi kovaa, lehti painuu kokonaan kiinni, eikä ilmaa pääse läpi lainkaan. Se on kuin puristaisi puutarhaletkun litteäksi: vesi lakkaa tulemasta. Siksi korkea sävel, joka ei lähde soimaan, ei usein johdu ilman puutteesta.

Suukappaleen pää on lehden ansiosta melkein suljettu ja kellon pää avoin, joten klarinetti toimii kuin putki, joka on toisesta päästä suljettu ja toisesta avoin. Sellaisessa putkessa pisin ääniaalto on noin neljä kertaa putken pituinen, vähän kuin pitkä köysi, johon mahtuu vain yksi iso, hidas heilahdus. Tuo pisin aalto antaa matalimman sävelen: soivan D3:n (kirjoitettuna E3).

Jokaisessa sävelessä piilee rivi hiljaisempia, korkeampia säveliä, joita kutsutaan yläsäveliksi. Klarinetin matalissa sävelissä rivin 1., 3. ja 5. jäsen (parittomat) ovat erityisen vahvoja ja parilliset heikkoja, kuin kammassa, jonka joka toinen piikki on katkaistu lyhyeksi. Se antaa matalalle rekisterille sen onton äänen. Keskivaiheilla (niin sanotuissa kurkkuäänissä) parilliset merkitsevät enemmän, ja kun rekisteriläppä on auki, ero melkein katoaa, joten ääni muuttuu kirkkaaksi ja selkeäksi.

Rekisteriläpän painaminen avaa pienen reiän noin kolmasosan matkalle putken suljetusta osasta. Sävel hyppää silloin kolminkertaiseen taajuuteen: duodesimin korkeammalle, eli oktaavin ja puhtaan kvintin verran. Ajattele hyppynarua, jota joku nipistää kevyesti kolmasosan matkalta, jolloin se heilahtaa kolmena kaarena yhden sijaan.

Kellon päästä alkaen jokainen avaamasi äänireikä siirtää värähtelevän osan lähemmäs suukappaletta, ikään kuin leikkaisit putkesta noin 6 % pois, ja sävel nousee puolisävelaskeleen.

Kurkkuäänillä on putkessa vain kaksi hyvin yhteen osuvaa resonanssia, joten niitä on helpompi taivuttaa epävireeseen, ja ne kuulostavat hieman heikommilta ja tunkkaisemmilta. Rhapsody in Bluen aloittavassa kuuluisassa ylöspäin liukuvassa glissandossa taitavat soittajat virittävät suunsa sisäisen resonanssin yhtä vahvaksi kuin putken resonanssin, tai vahvemmaksi, viimeisen oktaavin ajaksi (kirjoitettuna C5–C6, soivana B♭4–B♭5). Se on vähän kuin muuttaisit suun muotoa vaihtaaksesi säveltä viheltäessäsi.

Kokeile: soita alempana kohdassa ”Kuuntele” ensin B♭3 ja sitten F5. Klarinetissa niillä on sama ote; ainoa ero on rekisteriläppä. Laske nyt koskettimistolla ylöspäin B♭3:sta: F5 ei ole vain oktaavia ylempänä (se olisi B♭4), vaan jatkat ylös seuraavaan F:ään asti. Se on duodesimi.

Näin soitat

Pidä hartiat rentoina ja sormet kevyesti koukussa. Vain oikea peukalo kannattelee klarinettia peukalotuen alla luontevassa C-muodossa; älä pidä sitä taivutettuna taaksepäin. Katso suoraan eteenpäin äläkä pullistele poskiasi. Klarinetin ja vartalon välinen kulma muuttaa sointia: pienempi kulma kuulostaa keskittyneemmältä, mutta alahuuli voi silloin painaa liian kovaa.

Yleisin tapa muotoilla suu on yksihuuliansatsi: alahuuli peittää kevyesti alahampaat, ja ylähampaat lepäävät tukevasti suukappaleen päällä. Ota suuhun juuri sopivasti suukappaletta, kuin käyttäisit pilliä: liian vähän, niin ääntä on vaikea saada, liian paljon, niin ääni särkyy. Jotkut soittajat käyttävät sen sijaan kaksihuuliansatsia, jossa alahuuli on alahampaiden ja ylähuuli ylähampaiden päällä. Jotkut opettajat aloittavat kaksihuuliansatsilla ja vaihtavat yksihuuliansatsiin, kun se on vakaa.

Sormet peittävät ja avaavat äänireikiä ja rengasläppiä muuttaakseen putken pituutta. Paina rekisteriläppää vasemmalla peukalolla, niin sama ote soi duodesimin korkeammalta: kirjoitetusta C4:stä tulee kirjoitettu G5 (soivasta B♭3:sta tulee F5). Kaikkein korkeimmissa sävelissä myös vasemman etusormen alla olevaa reikää käytetään rekisterireikänä.

Taivuttaaksesi säveltä muutat kielen asentoa (mitä lähempänä kielen keskiosa on lehteä, sitä matalampi sävel), et laske leukaa. Klarinetin säveltä voi taivuttaa vain alaspäin: noin neljännessävelen matalassa rekisterissä ja enintään noin puolisävelaskeleen keskirekisterissä. Korkeissa sävelissä älä pure, koska se puristaa lehden kiinni; opettajat neuvovat sen sijaan työntämään klarinettia ylöspäin oikealla peukalolla ja osoittamaan leualla alaspäin.

Tutkittavaa on paljon enemmän. Legatossa sävelet vaihtuvat pelkillä sormilla ilman kieltä, ja sidotut terssin–sekstin hypyt ovat tyypillistä klarinetille kirjoitettua musiikkia. Trilli tai tremolo vaihtelee nopeasti kahden sävelen välillä; glissando liukuu peittämällä reikiä osittain tai vaihtamalla otteita; flatterzungessa pärrytetään R-kirjainta puhaltaessa; multifonisissa äänissä erikoisotteilla saadaan soimaan kaksi tai useampia säveliä yhtä aikaa. Kaksois- ja kolmoiskielitystä käytetään harvoin, koska lehti on kielen tiellä.

• KielitysKosketa lehden kärkeä kevyesti kielen kärjellä ja sano mieluummin ”da” kuin ”ta”, niin jokainen sävel alkaa selkeästi. Tässä lyhyitä kielitettyjä säveliä soivalla F4:llä (kirjoitettuna G4).
• Rekisteriläppä: duodesimi ylösSama ote ilman rekisteriläppää ja sen kanssa: soiva B♭3 (kirjoitettuna C4), sitten F5 (kirjoitettuna G5).
• Kaikki reiät kiinni: matalin sävelKun kaikki reiät on peitetty, koko putki soi ja antaa matalimman sävelen, soivan D3:n (kirjoitettuna E3).

Ääniala ja nuotinnus

Klarinettimusiikki kirjoitetaan diskanttiavaimelle. B♭-klarinetti on transponoiva soitin: kuulemasi sävel on kokosävelaskeleen (suuren sekunnin) kirjoitettua matalampi. Kirjoitettu C4 soi siis B♭3:na ja kirjoitettu D4 C4:nä.

B♭-klarinetti kirjoitetaan E3:sta C7:ään ja se soi D3:sta B♭6:een; orkesterissa se ei yleensä nouse soivaa G6:ta korkeammalle. Perheen muut jäsenet transponoivat eri tavalla: A-klarinetti soi pienen terssin kirjoitettua matalammalta ja E♭-klarinetti pienen terssin korkeammalta. Bassoklarinetti soi suuren noonin matalammalta, kun se kirjoitetaan diskanttiavaimelle, ja suuren sekunnin matalammalta bassoavaimella, ja se ulottuu alas soivaan B♭1:een.

Ääniala jakautuu rekistereihin, joilla on eri sointivärit (soiva sävelkorkeus, kirjoitettu suluissa): matala chalumeau-rekisteri D3–E4 (E3–F♯4) on tumma, täyteläinen, pehmeä ja lämmin; kurkkuäänet F4–A♭4 (G4–B♭4) ovat hieman heikompia ja tunkkaisempia; clarion-rekisteri A4–F6 (B4–G6, suomeksi B on H) on kirkas, kiiltävä ja keskittynyt; ylimmät sävelet G♯6–B♭6 (A♯6–C7) ovat kimeitä ja läpitunkevia.

Kuuntele

• Matalin sävel, D3 (kirjoitettuna E3)Tumma, ontto matala sävel. Matalassa rekisterissä parittomat yläsävelet ovat erityisen vahvoja.
• Duodesimi yhdellä läpälläSoiva B♭3 (kirjoitettuna C4), sitten F5 (kirjoitettuna G5): sama ote ja lisäksi rekisteriläppä. Sävel hyppää duodesimin ja sointi kirkastuu.
• Kurkkuääni, F4 (kirjoitettuna G4)Lyhyitä kielitettyjä säveliä kurkkuäänten alueella. Kuuntele kevyempää, hieman tunkkaisempaa ääntä.
• Korkea ja kirkas, D6 (kirjoitettuna E6)Sävel clarion-rekisterissä: kirkas, kiiltävä ja keskittynyt.

Historia ja soitinperhe

Klarinetti kehittyi chalumeausta, yksilehtisestä soittimesta, jossa oli yleensä 8 sormireikää ja jonka ääniala oli vain noin yksi oktaavi. Sillä pystyi soittamaan lähes pelkästään matalia säveliä.

Noin vuonna 1700, 1700-luvun alussa, nürnbergiläinen Dennerin perhe lisäsi chalumeauhun kaksi läppää. Kunnia annetaan yleensä isälle, Johann Christoph Dennerille (1655–1707), jota pidetään yleisesti klarinetin keksijänä. Nimi klarinetti tarkoittaa ”pientä trumpettia”, ehkä sen kirkkaiden korkeiden sävelten vuoksi. Kaksiläppäisiä klarinetteja käytettiin noin vuoteen 1770 asti.

Klarinetti oli viimeinen puupuhallin, joka liittyi orkesteriin, wieniläisklassismin aikana 1700-luvun loppupuolella. Vuonna 1791 Mozart sävelsi A-duuri-klarinettikonserttonsa KV 622 klarinetisti Anton Stadlerille; hän sai sen valmiiksi 7. lokakuuta, ja se esitettiin ensimmäisen kerran Prahassa 16. lokakuuta. Se kirjoitettiin bassettoklarinetille, joka ulottui neljä puolisävelaskelta alemmas. Alkuperäinen käsikirjoitus on kadonnut, ja säilyneissä versioissa soolo on kirjoitettu uudelleen niin, että tavallinen A-klarinetti voi soittaa sen.

Vuonna 1812 Iwan Müller toi markkinoille kolmetoistaläppäisen klarinetin, joka oli virstanpylväs kaikille nykyaikaisille klarinetin läppäjärjestelmille, ja hänen jälkeensä peukalotuesta tuli vakiovaruste.

1840-luvun alussa pariisilainen klarinetisti Hyacinthe Klosé ja soitinrakentaja Louis-Auguste Buffet lainasivat rengasläpät, jotka Theobald Boehm oli keksinyt huilua varten, ja patentoivat klarinettinsa vuonna 1844. Sitä kutsutaan Boehm-järjestelmäksi Boehmin idean vuoksi, mutta Boehm ei itse suunnitellut sitä. Boehm-järjestelmä on nykyään maailman yleisin; saksankielisissä maissa käytetään 22-läppäistä Oehler-järjestelmää, jonka Oskar Oehler kehitti vuonna 1900.

Vuonna 1838 Adolphe Sax teki bassoklarinetin, jossa oli suuret läpät ja suora runko, eli nykyään käytetyn mallin. Rhapsody in Blue kantaesitettiin New Yorkissa 12. helmikuuta 1924. Sen alku oli kirjoitettu nopeaksi asteikoksi, mutta klarinetisti Ross Gorman soitti sen harjoituksissa leikillään pitkänä liukuna; Gershwin piti siitä, ja liuku jäi.

1. Noin 1700
   Nürnbergiläinen Dennerin perhe lisää chalumeauhun kaksi läppää
2. 1791
   Mozart saa valmiiksi klarinettikonserton KV 622 Anton Stadlerille
3. 1812
   Iwan Müllerin kolmetoistaläppäinen klarinetti
4. 1838
   Adolphe Saxin suora bassoklarinetti
5. 1844
   Klosé ja Buffet patentoivat Boehm-järjestelmän klarinetin
6. 1900
   Oskar Oehlerin 22-läppäinen saksalaisen järjestelmän klarinetti
7. 1924
   Rhapsody in Blue alkaa klarinetin liu'ulla

Alkuun pääseminen ja hoito

B♭-klarinetti on käytetyin malli: sooloissa, orkestereissa ja puhallinorkestereissa. Muovinen (ABS) klarinetti on hyvin kestävä eikä välitä ilmankosteuden vaihtelusta; puinen voi haljeta, kun lämpötila tai kosteus muuttuu äkkiä. Jotkut opettajat ehdottavat, että jos kätesi ovat vielä pienet eivätkä vielä vahvat, voit pysyä pidempään pienemmässä E♭-klarinetissa sen sijaan, että soittaisit B♭-klarinettia tuen avulla.

Lehdillä on vahvuusnumerot, ja useimmat oppilaat aloittavat vahvuudesta 2,5. Valitessasi kastele ne kaikki ja kokeile yksi kerrallaan, ja valitse ne, jotka vastaavat helposti ilman suurta ponnistusta; aluksi voit pyytää jotakuta soittajaa poimimaan parhaan ja huonoimman ja kokeilla niitä sitten itse, jotta tunnet eron. Kun pääset korkeaan G:hen ja sen yläpuolelle: jos sävel ei lähde etkä kuule edes ilmaa, lehti sulkeutuu kokonaan, eikä lisäilma auta; kokeile puoli vahvuutta kovempaa lehteä. Jos kuulet ilmaa, sinulla ei luultavasti ole tarpeeksi suukappaletta suussa.

Puinen klarinetti tarvitsee eniten huolenpitoa talvella. Kun kylmä klarinetti täyttyy äkkiä noin 36–37 °C:n hengityksellä, sisäpuoli lämpenee ulkopuolen ollessa vielä kylmä, ja se voi haljeta, aivan kuten kylmä lasi voi haljeta, kun siihen kaadetaan kuumaa vettä. Yläkappale suukappaleen lähellä halkeaa todennäköisimmin. Lämmitä klarinettia takin sisällä tai vartaloa vasten, kunnes se on lähes huoneenlämpöinen, ennen kuin soitat. Tarkista silloin tällöin, ettei siinä ole halkeamia, ja vie halkeama nopeasti korjaajalle, koska halkeamat leviävät hitaasti.

• Laita liitoskorkkeihin vähän korkkirasvaa ennen kokoamista ja pyyhi ylimääräinen pois ennen kuin panet klarinetin takaisin koteloon, jottei siihen kerry pölyä.
• Irrota soiton jälkeen lehti suukappaleesta, kuivaa suukappale ja pane ne talteen.
• Vedä puhdas puhdistusliina varovasti läpi kellosta ylöspäin kosteuden poistamiseksi; jos se juuttuu, vedä hitaasti äläkä koskaan nykäise.
• Liitoksiin kertyy helposti vettä, mikä voi aiheuttaa halkeamia, joten kuivaa ne liinalla.
• Pyyhi ulkopinta hikijälkien poistamiseksi painamatta läppiä, ja pidä klarinetti poissa suorasta auringonvalosta, kuumista autoista ja lämmittimien läheltä.
• Uudella puisella klarinetilla älä soita kahden ensimmäisen viikon aikana yli 20–30 minuuttia kerrallaan.

Tutki lisää

• PuupuhaltimetPuupuhaltimet tuottavat äänen putken sisällä värähtelevällä ilmalla. Opi, miten huilut, ruokokielet ja sormireiät toimivat.
• HuiluEi ruokokieltä: puhallat reiän reunan yli. Opi huilun osat, miten sen ääni syntyy, miten sitä soitetaan ja sen ääniala.
• SaksofoniMessinkiä mutta puupuhallin: miten lehti soi, miksi oktaaviläppä hyppää oktaavin ja miten altto ja tenori transponoivat.