Vaskipuhaltimet: surisevat huulet ja kiiltävät putket

Surina

Vaskisoittaja painaa huulensa kuppimaista metallista suukappaletta vasten ja puhaltaa niin, että huulet surisevat. Pitkä metalliputki tekee sitten pienestä surinasta paljon kovemman ja antaa sille sävyn.

Kun huulia kiristetään, surina nousee korkeammaksi, ja kun ne rentoutetaan, surina laskee. Pelkillä huulten muutoksilla vaskipuhallin voi jo soittaa muutaman sävelen.

Putken pidentäminen

Soittaakseen kaikki välissä olevat sävelet vaskipuhaltimet muuttavat putken pituutta. Pasuunassa on vetoputki, jota soittaja työntää sisään ja ulos. Trumpeteissa, käyrätorvissa ja tuubissa on venttiilit: venttiilin painaminen ohjaa ilman ylimääräisen putkisilmukan kautta, joten putki pitenee ja sävel laskee.

Soitinryhmä

Vaskipuhaltimia on eri kokoisia, pienistä ja korkeista valtaviin ja mataliin.

Trumpetti

Pienin ja korkein näistä neljästä, ja sen sointi on kirkas ja säteilevä. Yleensä kolme venttiiliä.

Käyrätorvi

Pitkä putki kierretty pyöreään muotoon, sointi pehmeä ja lämmin. Soittaja työntää kätensä leveään päähän.

Pasuuna

Ainoa näistä neljästä, jossa on venttiilien sijaan vetoputki, joten se voi liukua pehmeästi sävelestä toiseen.

Tuuba

Suurin ja matalin näistä neljästä, ja sen sointi on syvä ja pyöreä. Se kantaa orkesterin pohjaa.

Miksi ”vaski”?

Ryhmää kutsutaan vaskipuhaltimiksi, koska nämä soittimet tehdään perinteisesti messingistä, kiiltävästä keltaisesta metallista. Trumpetti voi olla myös hopeanvärinen, ja se on silti vaskipuhallin, koska se tuottaa äänensä samalla tavalla.