Ukulele: osat, miten ääni syntyy ja miten soitat

Tutustu ukuleleen

Ukulele on pieni, nelikielinen, kitaran kaltainen soitin, jota näppäillään. Sen esi-isä on machete, pieni nelikielinen kitara, jonka portugalilaiset siirtolaiset toivat Havaijille. Sen havaijilainen nimi käännetään usein sanalla ”kirppu”.

Tavallisia kokoja on neljä. Pienimmästä suurimpaan ne ovat sopraano, konsertti, tenori ja baritoni. Yleisimmät pienet ukulelet ovat alle 60 cm pitkiä. Isommat koot ovat pidempiä: esimerkiksi Kamakan nykyinen baritoniukulele on kokonaispituudeltaan noin 77,5 cm.

Jokainen valmistaja käyttää hieman eri mittoja. Jos esimerkkinä ovat Kamakan nykyiset mallit, sopraanon kielen värähtelevä osa on noin 34–35 cm ja baritonin noin 50 cm. Sopraanossa on lyhimmät kielet ja tiheimmin sijoitetut nauhat.

Sopraano-, konsertti- ja tenoriukulele viritetään G–C–E–A. Baritoni viritetään D–G–H–E (englanniksi D–G–B–E), samoin kuin kitaran neljä korkeinta (ohuinta) kieltä. Tämä sivu keskittyy yleisimpään kokoonpanoon: sopraanoon, jonka viritys on G–C–E–A.

Soitinperhe

Kielisoittimet (näppäiltävät)

Luokitus

Hornbostel–Sachs 321.322: kaulallinen laatikkoluuttu (kaula on kiinni ontossa rungossa)

Perusviritys

G4–C4–E4–A4 (4. kielestä 1. kieleen)

Soiva ääniala

C4:stä noin C♯6:een (16-nauhainen Kamaka-sopraano)

Nuottiavain

Diskanttiavain

Transponointi

Ei transponoiva (kirjoitetaan soivalle korkeudelle)

Tavalliset koot

Sopraano, konsertti, tenori, baritoni

Ukulelen osat

Kamaka kutsuu sopraanon muotoa ”pieneksi kahdeksikon muotoiseksi rungoksi”. Kamakan nykyisissä malleissa kansi, pohja ja kyljet ovat koaa, kaula on mahonkia, ja otelauta ja talla ovat ruusupuuta (joissakin kalliimmissa malleissa eebenpuuta).

Kamakan sopraanossa ja konsertissa kaula liittyy runkoon 12. nauhan kohdalla; tenorissa ja baritonissa 14. nauhan kohdalla. Erään korkeakoulun museossa olevassa 1950-luvun Kamakassa on nailonkielet. Machetessa, jonka mukana on vuoden 1843 asiakirjat, on suolikielet.

12345678910

1. 1
   Lapa headstock

   Soittimen yläpää, jossa virityskoneistot ovat.

2. 2
   Virityskoneistot tuning pegs

   Kiertämällä niitä kiristät tai löysäät kieltä ja muutat sen sävelkorkeutta.

3. 3
   Satula nut

   Jokaisen kielen värähtelevän osan toinen pää.

4. 4
   Kaula neck

   Se, mistä kätesi pitää kiinni; siinä on otelauta.

5. 5
   Otelauta ja nauhat fretboard & frets

   Paina kieli nauhan taakse, niin värähtelevä osa lyhenee ja sävel nousee.

6. 6
   Kansi top / soundboard

   Ohut puinen etulevy, joka ottaa vastaan kielten värähtelyn ja liikuttaa ilmaa.

7. 7
   Ääniaukko soundhole

   Rungon sisällä oleva ilma liikkuu tästä sisään ja ulos ja auttaa matalia säveliä.

8. 8
   Talla bridge

   Pitää kielten päitä ja siirtää niiden värähtelyn kanteen.

9. 9
   Pohja ja kyljet back & sides

   Sulkevat onton rungon; perinteinen muoto on kuin kahdeksikko.

10. 10
    Kielet strings

    Neljä kieltä, jotka värähtelevät, kun näppäilet tai rämpytät niitä.

Mistä ääni tulee

Kieli on niin ohut, että se tuskin pystyy liikuttamaan ilmaa. Kitaran ja ukulelen kaltaisissa soittimissa kielet itse eivät juuri pidä ääntä. Se on kuin heiluttaisi syömäpuikkoa: tuskin tunnet ilmavirtaa. Heiluta viuhkaa, niin tunnet paljon enemmän.

Siksi kieli siirtää värähtelynsä tallan kautta kanteen. Kansi on iso, ohut puinen pinta, jota on tuettu sisäpuolelta rimoilla, ja se liikuttaa ilmaa kuin viuhka. Rungon sisällä oleva ilma myös pomppii ääniaukosta sisään ja ulos, vähän kuin se huhuileva ääni, joka syntyy, kun puhallat pullon suun yli. Se ilma auttaa eniten matalia säveliä.

Sävelkorkeus riippuu kielestä. Lyhyempi, kireämpi tai kevyempi kieli värähtelee nopeammin ja kuulostaa korkeammalta. Kun painat kielen nauhan taakse, kielen värähtelevä osa lyhenee, joten sävel nousee. Tasavireisessä virityksessä jokainen nauha nostaa säveltä puolisävelen.

Näppäilty kieli värähtelee yhtä aikaa koko pituudeltaan sekä puolikkaina, kolmanneksina ja neljänneksinä. Nämä ovat sen yläsävelet. Jos näppäilet täsmälleen jonkin tällaisen kuvion liikkumattomasta kohdasta (solmukohdasta), se kuvio ei käynnisty: näppäile kolmanneksen matkan päästä, niin näistä kuvioista puuttuvat 3., 6., 9. … Korkeat yläsävelet myös vaimenevat nopeimmin, joten sävel kuulostaa pyöreämmältä sekunnin tai kaksi näppäilyn jälkeen.

Isompi runko antaa yleensä voimakkaamman ja lämpimämmän äänen, jossa on enemmän bassoa, mutta myös puulla ja rakentamisella on merkitystä. Kala kuvailee sopraanoa kirkkaammaksi ja hiljaisemmaksi, ja sen ääni kantaa vähemmän; baritoni on sen mukaan matalin ja lähellä akustista kitaraa.

Kokeile: pingota kuminauha kahden sormen väliin ja näppäile sitä. Kuulet tuskin mitään. Pingota se nyt avoimen tyhjän laatikon ympärille ja näppäile uudelleen. Laatikko toimii kuin ukulelen runko ja tekee äänestä paljon voimakkaamman.

Näin soitat

Istu käsinojattoman tuolin etureunalla; taaksepäin nojaaminen vaikeuttaa soittamista. Pidä ukulele lähellä vartaloasi. Ilman hihnaa oikea kyynärvartesi pitää sen rintaasi vasten. Voit rämpyttää missä kohtaa tahansa, joka tuntuu hyvältä, mutta paras kohta on lähellä sitä, missä kaula liittyy runkoon.

Vasen peukalosi lepää kaulan takana. Sormet kaartuvat kevyesti ja painavat sormenpäillä nauhojen väliin. Pidä tämän käden kynnet lyhyinä ja ranne suorana ja rentona. Jos sormi koskettaa viereistä kieltä, se vaimentaa kielen ja sointu kuulostaa epäselvältä.

Ylhäältä alas soittoasennossa kielet ovat 4. (G), 3. (C), 2. (E) ja 1. (A). Aloita rämpyttämällä alaspäin peukalolla. Peukalolla on hankala lyödä ylöspäin, joten lyö ylöspäin oikean käden sormella. Ensimmäisellä tunnilla käytetään usein sointuja C, F, G7 ja C7.

Myöhemmin voit kokeilla muita tekniikoita. Campanellassa (italiaksi ”pieni kello”) melodian jokainen sävel soitetaan eri kieleltä, joten sävelet soivat toistensa päällä kuin kellot; barokkikitarassa käytettiin samanlaista viritystä tähän. Split stroke yhdistelee yksittäisiä säveliä ja kokonaisia sointuja ja siirtää voimakkaan lyönnin 2. iskulta sen jälkeiselle ”ja”-tavulle, mikä antaa ragtime-tyylisen rytmin. Soitto-oppaissa opetetaan myös tremoloa.

• RämpytysPyyhkäise kaikkien neljän kielen yli: alas peukalolla, ylös sormella. Tässä on yksi alaspäin lyöty C-sointu (1. kieli painettuna 3. nauhalta). Esimerkki on koottu neljästä yksittäisestä kielestä, jotka alkavat soida peräkkäin.
• SormipoimintaNäppäile kielet yksi kerrallaan eri sormilla, jolloin jokainen sävel erottuu. Tässä ovat neljä avointa kieltä, 4. kielestä 1. kieleen. Kalan mukaan tenorin harvempi nauhajako sopii sormipoimintaan.

Ääniala ja nuotinnus

Ukulelemusiikki kirjoitetaan sille korkeudelle, jonka kuulet, joten ukulele ei ole transponoiva soitin; se kirjoitetaan yleensä diskanttiavaimelle. Vertaa kitaraan, joka soi oktaavia kirjoitettua matalammalta; jopa baritoniukulele kirjoitetaan usein soivalle korkeudelle.

Avoimet kielet ovat G4, C4, E4 ja A4. Matalin avoin kieli on C4 (keski-C), ei G. G-kieli on C-kieltä korkeammalla. Tätä kutsutaan re-entrant-viritykseksi, eikä se ole virhe. Kaikki neljä avointa kieltä mahtuvat yhden oktaavin sisään, ja yhdessä rämpytettyinä ne muodostavat C6-soinnun.

Korkein sävel on 1. kieli (A4) plus puolisävel jokaista nauhaa kohti. 16-nauhaisessa Kamaka-sopraanossa tai -konsertissa se on C♯6; 18-nauhaisessa Kamaka-tenorissa D♯6. Nauhojen määrä vaihtelee: 1950-luvun 12-nauhainen Kamaka yltää vain A5:een.

Matalalla G-kielellä 4. kieli laskee oktaavin alemmas G3:een, ja se myös kirjoitetaan oktaavia alemmas. Kalan Tenor XL:ssä käytetään perinteisesti matalaa G:tä. Baritoni viritetään D3–G3–B3–E4 (B on suomeksi H) ja yltää 19 nauhalla noin B5:een. Britannica mainitsee myös virityksen A4–D4–F♯4–B4.

Monet soittajat lukevat tabulatuuria. Sen neljä viivaa ovat neljä kieltä, ylimpänä 1. kieli (A), ja jokainen numero on nauha. C-sointu on 3 ylimmällä viivalla ja 0 kolmella muulla.

Kuuntele

• G4 on korkeampi kuin C4Ensin 4. kieli, sitten 3. Ylempänä oleva kieli soi korkeammalta, ei matalammalta: se on re-entrant-viritys.
• Neljä avointa kieltäG4, C4, E4, A4. Kaikki neljä ovat yhden oktaavin sisällä, ja siitä tulee ukulelen tiivis, kirkas sointi.
• C-sointu alaspäin rämpytettynäG4, C4, E4 ja C5 alkavat muutaman millisekunnin välein, 4. kielestä 1. kieleen, ja sulautuvat yhdeksi soinnuksi.
• Ääni pyöristyyKeski-C 3. kieleltä. Kuuntele alkua ja sitten loppua: kirkkaat korkeat yläsävelet vaimenevat ensin.
• Soiva sointu ja vaimennetut kieletEnsin soiva C-sointu, sitten lyönti, jossa kieliä pidetään vaimennettuina. Vaimennetulla kielellä ei ole juuri sävelkorkeutta, vain lyhyt naksahdus, ja siksi sormet eivät saa koskea vääriin kieliin.

Historia ja sukulaiset

Ukulele kehittyi machetesta (jota kutsutaan myös nimellä braguinha), pienestä nelikielisestä kitarasta Madeiran saarelta. Eräs Madeiralla vuosina 1840–1870 tehty machete on 50,5 cm pitkä; sen kansi on mäntyä, pohja ja kyljet oliivipuuta ja nauhat messinkiä. Museon mukaan tämä tyyppi otettiin Havaijilla käyttöön 1880-luvulla ukulelena.

Laiva Ravenscrag saapui Honoluluun 23. elokuuta 1879. Mukana oli 423 ihmistä Madeiralta, jotka tulivat töihin sokeriplantaaseille. Laivassa olivat Manuel Nunes, Augusto Dias ja José do Espírito Santo. Aluksi he tekivät plantaasitöitä; vuoteen 1889 mennessä kaikki kolme oli merkitty kitaranrakentajiksi. He kuuluvat ensimmäisiin ukulelen rakentajiin.

Kuningas Kalākaua toi ukulelen kuninkaallisiin esityksiin ja juhliin ʻIolanin palatsissa. Kuninkaallinen tuki auttoi ihmisiä näkemään sen Havaijin omana soittimena. Nimi tarkoittaa ”hyppivää kirppua”. Erään tarinan mukaan se tuli Edward Purvisin lempinimestä; hän oli pieni ja vilkas mies, joka auttoi tekemään soittimesta suositun. Toisen tarinan mukaan nimi kuvaa soittajan sormia, jotka hyppivät kielten yli.

Vuoden 1915 Panama–Pacific-maailmannäyttely San Franciscossa vei ukulelen Yhdysvaltain mantereelle. Martin teki ensimmäiset sopraanonsa samana vuonna, konserttiukuleleja vuodesta 1925 ja ensimmäiset tenorinsa vuonna 1929. Havaijilla Samuel Kamaka alkoi rakentaa koa-ukuleleja vuonna 1916 ja patentoi soikean ”ananas”-ukulelen vuonna 1928.

Suku on laaja. Madeiran viisikielinen rajão viritetään D–G–C–E–A, joten sen neljä viimeistä kieltä vastaavat ukulelen G–C–E–A:ta; rajãosta tuli myöhemmin kahdeksankielinen taropatch. Myös barokkikitarassa käytettiin re-entrant-viritystä. Banjoukulelessa puinen kansi on vaihdettu pieneen banjorunkoon, jossa on vasikannahkakalvo; eräs Edinburghissa oleva yksilö tehtiin Lontoossa noin vuonna 1940.

1. 1840–1870
   Madeiralla rakennetaan nelikielinen machete (nyt V&A-museossa)
2. 1879
   Ravenscrag tuo Honoluluun työntekijöitä Madeiralta, muiden muassa Nunesin, Diasin ja Espírito Santon
3. 1889
   Kaikki kolme on merkitty Honolulussa kitaranrakentajiksi
4. 1915
   Panama–Pacific-näyttely San Franciscossa; Martin tekee ensimmäiset sopraanonsa
5. 1916
   Samuel Kamaka alkaa rakentaa koa-ukuleleja kellarissaan
6. 1928
   Kamaka patentoi soikean ananasukulelen
7. 1959
   Kamaka avaa tehtaansa South Streetille Honoluluun

Alkuun pääseminen ja hoito

Koon valinta on kompromissi. Sopraanossa on lyhimmät kielet ja tiheimmät nauhat, ja Kamaka kutsuu sitä täydelliseksi ensimmäiseksi ukuleleksi ja pienikätisten soittajien suosikiksi. Isommat koot soivat voimakkaammin ja lämpimämmin, ja niissä nauhat ovat harvemmassa. Kamaka kutsuu konserttia parhaaksi yhdistelmäksi kokoa ja sointia ja sanoo, että tenori on koko, jota sen artistit käyttävät eniten.

Baritonilla on sama viritys kuin kitaran neljällä ylimmällä kielellä. Koska se on kvartin matalammalla, ote, joka on sopraanossa C, on baritonissa G.

Kamaka huomauttaa, että täyspuu on herkkä lämpötilalle ja kosteudelle. Hitaat muutokset ovat yleensä vaarattomia; äkillisiä muutoksia kannattaa välttää.

• Pidä se kovassa kotelossa, kun et soita, suojassa kolhuilta ja äkillisiltä lämpötilan tai kosteuden muutoksilta.
• Pidä se kaukana lämpöpattereista ja muusta suorasta lämmöstä; soittimen kostutin voi auttaa pitämään kosteuden oikealla tasolla.
• Päivittäiseen hoitoon pyyhi se pehmeällä, puhtaalla ja kuivalla puuvillaliinalla; puhdistukseen käytä hieman kosteaa liinaa, älä koskaan märkää. Lakatulle pinnalle voit käyttää soittimen puhdistusainetta, mutta vältä kaikkea, missä on vahaa.
• Pidä sointukätesi kynnet lyhyiksi leikattuina; se helpottaa kielten painamista paljon.
• Jos G-kieli soi korkeammalta kuin C-kieli, mikään ei ole vialla: se on tavallinen re-entrant-viritys.

Tutki lisää

• KielisoittimetKieli tuottaa äänen, kun se värähtelee. Opi, miten viuluperhe, kitarat ja harput toimivat ja miksi kielen painaminen muuttaa säveltä.
• ViuluTutustu viuluun: kielet G D A E, miten hartsattu jousi pitää kielen laulamassa, soittaminen ja ääniala G3:sta.
• SelloViuluperheen matala, lämmin ääni: miten jousi saa kielen laulamaan, miten sellon kanssa istutaan ja sen kielet C G D A.
• Akustinen kitaraNailonkielinen klassinen ja teräskielinen kitara: osat, mistä ääni tulee, miten soitetaan ja miten ne eroavat.
• SähkökitaraSähkökitara muuttaa kielten värähtelyn sähköksi vahvistimelle. Opi, miten mikrofonit toimivat ja miksi ääni särkyy.
• BassokitaraKitaraperheen matalin jäsen: miten mikrofonit toimivat, miten näppäillään ja painetaan, ääniala ja historia.