Orkesteri: sata soitinta, yksi ääni

Neljä osastoa

Orkesteri on jaettu osastoihin, ja jokainen osasto on yksi soitinryhmä. Soittajat istuvat yleensä joka kerta samalla paikalla, jotta kaikki kuulevat ja näkevät toisensa.

Jousisoittimet

Suurin osasto, edessä ja sivuilla: viulut, alttoviulut, sellot ja kontrabassot.

Puupuhaltimet

Keskellä: huilut, oboet, klarinetit ja fagotit.

Vaskipuhaltimet

Puupuhaltimien takana: käyrätorvet, trumpetit, pasuunat ja tuuba.

Lyömäsoittimet

Takana: patarummut, rummut, symbaalit ja paljon muuta. Mukana voi olla myös harppu ja piano.

Virittäminen ennen konserttia

Ennen kuin musiikki alkaa, voit kuulla yhden sävelen, jota moni soitin toistaa. Se on orkesterin virittämistä. Useimmissa orkestereissa oboe soittaa A-sävelen, ja kaikki muut virittävät sen mukaan. Monet orkesterit käyttävät A-säveltä, jonka taajuus on 440 värähdystä sekunnissa, ja jotkin virittävät hieman korkeammalle.

Mitä kapellimestari tekee?

Kapellimestari seisoo orkesterin edessä eikä soita mitään soitinta. Käsillään ja pienellä kepillä, jota kutsutaan tahtipuikoksi, hän näyttää tempon, kertoo kullekin osastolle, milloin tulla mukaan, ja muotoilee, kuinka kovaa tai hiljaa musiikki soi. Kapellimestari on kuin valmentaja, joka auttaa kahdeksaakymmentä soittajaa liikkumaan yhdessä kuin yksi.

Pienemmät kokoonpanot

Kaikki musiikki ei tarvitse isoa orkesteria. Jousikvartetissa on kaksi viulua, alttoviulu ja sello. Puhallinorkesterissa on puupuhaltimia, vaskipuhaltimia ja lyömäsoittimia mutta ei viuluja. Rockbändissä voi olla kitara, basso, rumpusetti ja laulaja. Jokaisessa kokoonpanossa soittajat kuuntelevat ensin toisiaan, ja se on yhdessä soittamisen todellinen salaisuus.