Bassokitara: osat, miten se soi ja miten sitä soitetaan

Tutustu bassokitaraan

Bassokitara, jota kutsutaan myös sähköbassoksi, on kielisoitin, jonka ääntä vahvistetaan sähköllä. Siinä on yleensä 4–6 paksua kieltä. Yamaha kertoo, että se suunniteltiin niin, että kontrabasson matalaa äänialaa voisi soittaa samalla tavalla kuin kitaraa, näppäillen jousen sijaan.

Useimmissa bassoissa on 4 kieltä, ja se on tavallinen valinta aloittelijalle. 5-kielisessä bassossa on yleensä lisänä matala H-kieli (englanniksi B); 6-kielisessä sekä matala H että korkea C. Useimmissa bassoissa on nauhat, mutta nauhattomissa bassoissa on sileä otelauta, kuten kontrabassossa tai viulussa.

Yleisin mensuuri (satulasta tallaan) on 34 tuumaa, noin 86 cm; 5- ja 6-kielisissä bassoissa on usein 35 tuumaa. Lyhytmensuuriset bassot ovat noin 30 tuumaa (noin 76 cm). Useimpien bassojen runko on umpipuuta, mutta on myös onttoja ja puoliksi onttoja bassoja sekä mikrofonilla varustettuja akustisia bassoja.

Jotkin bassot ovat passiivisia eivätkä tarvitse virtaa. Aktiiviset bassot tarvitsevat virtaa, yleensä soittimessa olevasta paristosta (9 voltin paristo on yleinen), ja niissä on usein basson, keskiäänten ja diskantin säätimet.

Soitinperhe

Kitaraperhe (näppäiltävät kielet)

Luokitus

Sähköakustinen kordofoni (MIMO 513, luokiteltu kuten sähkökitara)

Soiva ääniala

E1:stä noin G4:ään (4 kieltä, 24 nauhaa)

Nuottiavain

Bassoavain

Transponointi

Soi oktaavia kirjoitettua matalammalta

Yleisin mensuuri

34 tuumaa (noin 86 cm)

Bassokitaran osat

Bassokielet ovat paljon paksumpia kuin kitaran kielet, koska ne viritetään paljon matalammalle. Paksut kielet vetävät kaulaa ja runkoa voimakkaasti, joten bassossa on yleensä vähän isompi runko, paksumpi kaula, pidempi mensuuri ja isommat metalliosat kuin kitarassa.

Bassokielissä on teräsydin, joka on kierretty teräs- tai nikkelilangalla. Flatwound-kielten (sileäkierteisten) pinta on sileä ja ääni lämmin; roundwound-kielet (pyöreäkierteiset) tuntuvat karheammilta ja kuulostavat kirkkaammilta.

Jotkin osat ovat soittimen sisällä tai takana, missä kuva ei voi näyttää niitä; niiden numerot merkitsevät suunnilleen, missä ne ovat.

12345678910

1. 1
   Lapa headstock

   Kaulan leveämpi yläpää, jossa kielet kiinnitetään virittimiin.

2. 2
   Virittimet tuning machines

   Kääntämällä niitä kiristät tai löysäät kieltä; kun veto muuttuu, sävelkorkeus muuttuu.

3. 3
   Satula nut

   Kovasta muovista tai luusta tehty uritettu rima, joka ohjaa jokaisen kielen kaulalle.

4. 4
   Kaula ja säätötanko neck / truss rod

   Pitkä varsi, josta pidät kiinni; sen sisällä oleva metallitanko estää sitä taipumasta tai kiertymästä.

5. 5
   Otelauta fretboard

   Ohut puulista, esimerkiksi ruusupuuta, vaahteraa tai eebenpuuta, loivasti kaareva sivulta sivulle.

6. 6
   Nauhat frets

   Metalliliuskoja, jotka jakavat kaulan puolisävelaskeliin; useimmissa bassoissa niitä on 21, 22 tai 24.

7. 7
   Runko body

   Pitää kaiken koossa; hyvät umpirungot ovat usein leppää, vaahteraa, suosaarnia (swamp ash) tai mahonkia.

8. 8
   Mikrofonit pickups

   Magneettisia osia, jotka muuttavat kielten värähtelyn sähköiseksi signaaliksi; useimmissa bassoissa niitä on kaksi.

9. 9
   Talla ja satulapalat bridge & saddles

   Pitävät kielten päitä; satulapaloilla säädetään kielten korkeutta ja sitä, kuinka puhtaasti sävelet ovat vireessä ylempänä kaulalla.

10. 10
    Säätimet ja lähtöliitäntä controls & output jack

    Nupit äänenvoimakkuudelle ja soinnille; liitännästä lähtevä kaapeli vie signaalin vahvistimeen.

Mistä ääni tulee

Kun näppäilet kieltä, se heilahtelee edestakaisin hyvin nopeasti. Pidempi, raskaampi tai löysempi kieli värähtelee hitaammin ja antaa matalamman sävelen. Ajattele hyppynarua: pitkä ja raskas naru pyörii hitaasti, kun taas lyhyt ja kireä viuhuu nopeasti.

Basso ei tarvitse onttoa laatikkoa soidakseen kovaa. Jokainen mikrofoni on magneetti, jonka ympärille on kierretty käämi hyvin ohutta lankaa. Teräs- tai nikkelikieli on magneettinen, joten liikkuessaan se muuttaa käämin läpi kulkevaa magneettisuutta, ja siitä syntyy pienen pieni sähköjännite, joka värähtelee kielen tahdissa. Se toimii vähän kuin polkupyörän dynamovalo, jossa käämin lähellä liikkuva magneetti tuottaa sähköä. Kaapeli vie tämän signaalin vahvistimeen, joka tekee siitä kovan.

Yksikelainen mikrofoni voi poimia myös ympärillä olevan sähköverkon huminaa. Humbucker-mikrofoni käyttää kahta vastakkaisiin suuntiin kierrettyä käämiä, joten humina kumoutuu. Jaetussa (split-coil) mikrofonissa on kaksi erillistä puolikasta, joista toisen napaisuus on käännetty: se kuulostaa lähes yksikelaiselta mutta pysyy hiljaisena kuin humbucker.

Näppäilykohta muuttaa sointia. Kun näppäilet lähellä kielen keskikohtaa (idealisoidussa mallissa), korkeita yläsäveliä on vähemmän ja ääni on pyöreä; kun näppäilet lähempänä tallaa, korkeita yläsäveliä tulee enemmän ja ääni on kirkkaampi. Mikrofonit toimivat samalla tavalla: kaulan lähellä oleva kuulostaa pyöreältä ja syvältä, tallan lähellä oleva terävämmältä. Se on kuin sanoisi samalla äänellä ”uu” ja ”ii”.

Kokeile: pingota kuminauha avoimen laatikon yli. Näppäile sitä keskeltä ja sitten aivan reunan vierestä. Keskeltä se kuulostaa pyöreämmältä; reunan läheltä ohuemmalta ja kirkkaammalta. Paina sitten nauha alas puolivälistä ja näppäile uudelleen: lyhyempi osa soi korkeammalta.

Näin soitat

Kun seisot, käytä hihnaa, jotta basso pysyy vakaasti oikeassa soittoasennossa, ja varmista, että hihna on tukevasti kiinni. Toinen käsi näppäilee kieliä; toinen painaa kieliä nauhoja vasten. (Oikeakätinen soittaja näppäilee yleensä oikealla kädellä.)

Kielen saa soimaan kolmella päätavalla. Sormilla näppäily on yleisintä, ja useimmat aloittavat etu- ja keskisormella; se antaa paljon vaihtelua voimakkuuteen ja sointiin. Plektra tekee jokaisen sävelen alusta kirkkaamman ja vähän karheamman, ja Paul McCartney, Duff McKagan ja David Ellefson ovat sitä käyttävien soittajien joukossa. Slap (kielen lyöminen peukalon kyljellä kaulan alapään lähellä) ja pop (kielen vetäminen ylös etusormella ja päästäminen irti) kuulostavat kirkkaammilta ja perkussiivisemmilta kuin tavallinen näppäily.

Säveltä vaihdetaan painamalla eri nauhaa tai eri kieltä; jokainen nauha on puolisävelaskeleen korkeammalla. Otekäsi voi myös tuottaa ääntä yksinään: hammer-on tarkoittaa, että sormi iskee kielelle ja saa aikaan uuden sävelen ilman näppäilyä. Slide liukuu kieltä pitkin kieltä painaen. Kun kosketat kieltä kevyesti juuri 12. nauhan kohdalta painamatta sitä alas ja näppäilet, saat kellomaisen luonnollisen huiluäänen.

Bändissä basso ja rummut muodostavat komppiryhmän, joten basson pitää ”lukittua” rumpuihin. Hyvä ensimmäinen kuvio on matala pohjasävel bassorummun kanssa ja oktaavia korkeampi pohjasävel virvelin kanssa. Walking bass (kävelevä basso) yhdistää sointujen pohjasävelet läpikulkusävelillä; se on tyyli bluesista ja jazzista. Bassostemma on ”säästeliäämpi” kuin kitarastemma: älä anna fillien rikkoa groovea, ja monet hyvät fillit päättyvät seuraavan tahdin ensimmäisen iskun pohjasäveleen.

• Avoin kieliNäppäile painamatta mitään nauhaa: koko kieli värähtelee satulasta tallaan. Tämä on matalin kieli, E1.
• Sävelen painaminenEnsin avoin G-kieli, sitten sama kieli 14. nauhalta painettuna: värähtelevä osa on lyhyempi, joten sävel on 14 puolisävelaskelta korkeammalla (A3).
• Kieleltä toiselleSiirry A-kieleltä D-kielelle: jokainen viereinen kieli on puhtaan kvartin korkeammalla.

Ääniala ja nuotinnus

Basso kirjoitetaan bassoavaimelle, mutta se soi oktaavia kirjoitettua matalammalta, aivan kuten kontrabasso. Esimerkiksi bassoviivaston alapuolella ensimmäisellä apuviivalla oleva sävel on E2, mutta avoin E-kieli soi todellisuudessa E1:nä.

Perusviritys on E–A–D–G, oktaavia kitaran neljän matalimman kielen alapuolella, joten todelliset sävelkorkeudet ovat E1 (noin 41,2 Hz), A1 (55 Hz), D2 (noin 73,4 Hz) ja G2 (98 Hz). Jokainen kieli on puhtaan kvartin alemman kielen yläpuolella.

Koska jokainen nauha lisää puolisävelaskeleen, korkein sävel riippuu siitä, kuinka monta nauhaa kaulassa on: 20 nauhalla ylletään D♯4:ään, 21 nauhalla E4:ään, 22 nauhalla F4:ään ja 24 nauhalla G4:ään. 5-kielinen basso, jossa on matala H-kieli, ulottuu B0:aan (suomeksi H0, noin 30,9 Hz). 6-kielisessä bassossa korkea C-kieli on C3 (laskettu puhtaana kvarttina G2:n yläpuolelle). Matalimmat sävelet kuuluvat selvemmin kuulokkeilla tai isommista kaiuttimista.

Kuuntele

• Neljä avointa kieltä, E1 A1 D2 G2Matalimmasta korkeimpaan; huomaa, että jokainen askel on yhtä suuri, puhdas kvartti.
• Matalin sävel, E1Noin 41 värähdystä sekunnissa. Käytä kuulokkeita tai isompaa kaiutinta, jotta kuulet sen selvästi.
• A1 ja A3: kahden oktaavin päässä toisistaanA1 värähtelee 55 kertaa sekunnissa, A3 220 kertaa: neljä kertaa nopeammin, ja silti niillä on sama sävelnimi.

Historia ja sukulaiset

Kontrabasso on iso ja hankala kantaa, ja yhä kovaäänisemmissä yhtyeissä, joissa oli vaskisoittimia, rumpusettejä ja sähkökitaroita, sitä oli yhä vaikeampi kuulla. 1930-luvulla amerikkalainen muusikko ja keksijä Paul Tutmarc kehitti sähköbasson. Hänen Audiovox Model 736 -bassonsa tuli myyntiin 1930-luvun puolivälissä (noin 1935–1936): siinä oli umpinainen mustapähkinärunko, neljä kieltä, yksi mikrofoni ja 16 nauhaa, jotka helpottivat puhtaasti soittamista.

Lokakuussa 1951 Fender alkoi valmistaa Leo Fenderin Precision Bassia, ensimmäistä kaupallisesti menestynyttä sähköbassoa. Siinä oli litteä saarnirunko, yhdestä kappaleesta tehty vaahterakaula, jossa oli 20 nauhaa, yksi mikrofoni ja 34 tuuman mensuuri, johon Leo Fender päätyi pitkien kokeilujen jälkeen. Fenderin mukaan se antoi basisteille jotain, mitä kontrabassosta puuttui: nauhojen tarkkuuden ja lisäksi vahvistuksen äänenvoiman. Lionel Hamptonin yhtyeen basisti oli ensimmäisiä, jotka soittivat sitä; New Yorkissa keväällä 1952 kriitikko Leonard Feather ”kuuli basson mutta ei nähnyt basistia”. Vuonna 1957 se sai jaetun (split-coil) mikrofonin ja uuden lavan, ja tätä rakennetta käytetään yhä.

Muita bassoja seurasi: lyhytmensuurinen Gibson Electric Bass (1953), jonka sai jopa seisomaan pystyssä piikin varassa; Fender Jazz Bass (1960), jossa oli kapeampi kaula ja kaksi mikrofonia; Fenderin ensimmäinen viisikielinen, Bass V (1965), jonka viides kieli oli korkea C; ja Ampeg AUB-1 (1966), yksi ensimmäisistä myyntiin valmistetuista nauhattomista bassoista. Tunnettuja soittajia ovat muun muassa James Jamerson, Paul McCartney, Jaco Pastorius (nauhaton), Carol Kaye ja Larry Graham, jota pidetään usein slapin keksijänä.

Läheisiä sukulaisia ovat kontrabasso (sama viritys, ja sitä voi soittaa jousella), sähkökitara (samanlaiset magneettiset mikrofonit; basson neljä kieltä ovat oktaavia kitaran neljän matalimman alapuolella) ja mikrofonilla varustettu akustinen basso.

1. n. 1935–1936
   Paul Tutmarcin Audiovox Model 736 tulee myyntiin
2. 1951
   Fender Precision Bass: ensimmäinen kaupallisesti menestynyt sähköbasso
3. 1953
   Gibson Electric Bass, lyhytmensuurinen viulun muotoinen basso
4. 1957
   Precision Bass saa jaetun (split-coil) mikrofonin
5. 1960
   Fender Jazz Bass, jossa kaksi mikrofonia
6. 1965
   Fender Bass V, Fenderin ensimmäinen viisikielinen basso (korkea C)
7. 1966
   Ampeg AUB-1, yksi ensimmäisistä myyntiin valmistetuista nauhattomista bassoista

Alkuun pääseminen ja hoito

Päätä budjettisi ja se, mitä haluat soittaa, ja osta sitten paras basso, johon sinulla on varaa: hyvällä soittimella on helpompi oppia. Sekä Yamaha että Fender suosittelevat aloittamaan neljällä kielellä, ja Yamaha suosittelee nauhoja, koska nauhattomalla bassolla on vaikeampi soittaa puhtaasti. Jos olet nuori tai kätesi ovat pienet, kokeile noin 30 tuuman lyhytmensuurista bassoa. Kaulan muoto ei muuta ääntä, vain tuntumaa, joten pidä muutamaa kädessäsi ennen kuin valitset.

Basson lisäksi tarvitset hihnan, kaapelin, vahvistimen ja elektronisen virittimen. Sähköbasso tarvitsee vahvistimen, jotta kuulet sen todellisen äänen.

Jos kielet ovat liian korkealla, bassoa on raskas soittaa; liian matalalla kuuluu surisevaa, metallista ääntä. Surina voi johtua myös irronneesta nauhasta tai kaulasta, joka on taipunut kyttyrälle: kielten korkeuden voit säätää itse, mutta nuo kaksi vaativat korjaamon. Jos ylhäällä kaulalla olevat sävelet ovat epävireessä, vertaa 12. nauhan huiluääntä 12. nauhalta painettuun säveleen ja säädä satulapalaa (noudata käyttöohjetta tai kysy liikkeestä, jos et ole varma).

• Pidä basso poissa suorasta auringonvalosta, kuumuudesta ja kosteudesta, äläkä koskaan jätä sitä autoon.
• Pyyhi soiton jälkeen kielet, kaula ja talla nukkaamattomalla liinalla. Puhdista se pehmeällä liinalla; älä käytä tinneriä, liuottimia, puhdistusnesteitä tai kemiallisia kosteuspyyhkeitä.
• Kun et soita, laita basso tukevaan telineeseen tai koteloon; useimmat katkenneet kaulat johtuvat putoamisista tai kolhuista.
• Vaihda kielet yksi kerrallaan ja viritä jokainen uusi kieli ennen kuin siirryt seuraavaan, koska kaula on suuren jännityksen alaisena.
• Ennen kuin katkaiset vanhan kielen, löysää se ensin kunnolla: äkillinen jännityksen katoaminen voi vahingoittaa kaulaa. Pidä kasvosi kaukana, kun vaihdat tai säädät kieliä, koska kieli voi katketa.
• Vedä sormella jokaisen kielen alapintaa pitkin: jos tunnet likaa, ruostetta tai nauhojen kuluttamia litteitä kohtia tai kieltä ei enää saa vireeseen, on aika vaihtaa se.
• Aktiivinen basso toimii paristolla, joten pidä silmällä sen kuntoa, ja ota paristo pois, jos et soita pitkään aikaan. Passiivinen basso ei tarvitse paristoa.
• Säätötangon säätäminen kannattaa jättää liikkeelle, jos et ole koskaan tehnyt sitä.

Tutki lisää

• KielisoittimetKieli tuottaa äänen, kun se värähtelee. Opi, miten viuluperhe, kitarat ja harput toimivat ja miksi kielen painaminen muuttaa säveltä.
• ViuluTutustu viuluun: kielet G D A E, miten hartsattu jousi pitää kielen laulamassa, soittaminen ja ääniala G3:sta.
• SelloViuluperheen matala, lämmin ääni: miten jousi saa kielen laulamaan, miten sellon kanssa istutaan ja sen kielet C G D A.
• Akustinen kitaraNailonkielinen klassinen ja teräskielinen kitara: osat, mistä ääni tulee, miten soitetaan ja miten ne eroavat.
• SähkökitaraSähkökitara muuttaa kielten värähtelyn sähköksi vahvistimelle. Opi, miten mikrofonit toimivat ja miksi ääni särkyy.
• UkuleleNelikielinen pikkukitara Madeiralta ja Havaijilta. Osat, miksi G-kieli on C:tä korkeammalla ja miten rämpytät soinnun.