Transponointi ja modulaatio: musiikki uuteen sävellajiin
Laulu ei ole jumissa yhdessä sävellajissa. Voit nostaa koko laulun ylemmäs tai laskea alemmas, kuin siirtäisit taulun uuteen kohtaan seinällä, ja se on silti sama laulu. Se on transponointia. Laulu voi myös vaihtaa kotisävellajiaan kesken kaiken, ja sitä kutsutaan modulaatioksi. Tämä oppitunti näyttää molemmat sekä soittimet, jotka lukevat nuotteja eri sävellajissa kuin se, jonka kuulet.
Tällä oppitunnilla
Koko laulun siirtäminen
Transponointi tarkoittaa, että kappaleen jokaista säveltä siirretään ylös tai alas yhtä paljon. Jokainen sävel siirtyy yhtä monta puolisävelaskelta, joten sävelten väliset etäisyydet (intervallit) pysyvät täsmälleen samoina. Sävelmä säilyttää muotonsa; se vain alkaa muualta.
Ensimmäinen painike soittaa lyhyen sävelmän C-duurissa. Toinen soittaa saman sävelmän neljä puolisävelaskelta ylemmäs siirrettynä, E-duurissa. Kolmannessa kaksi säveltä unohti siirtyä, ja yhtäkkiä sävelmä kuulostaa eri laululta.
- Alkuperäinen sävelmä.
- Jokainen sävel neljä puolisävelaskelta ylempänä: sama sävelmä.
- Kaksi säveltä jäi paikalleen, ja sävelmän tunnelma muuttuu.
Miksi laulua siirretään?
Yleisin syy on ääni. Jokaisella on äänialue, jolla on mukava laulaa. Jos laulun korkein sävel on sinulle liian korkea, siirrä koko laulua alemmas, kunnes se sopii. Laulajat pyytävät usein eri sävellajia juuri tästä syystä.
Muusikot siirtävät joskus laulun myös sävellajiin, jota on helpompi soittaa heidän soittimellaan. Kummassakin tapauksessa kuulija kuulee saman laulun, vain korkeammalta tai matalammalta.
- Sävelmä nousee korkeaan A:han.
- Sama sävelmä viisi puolisävelaskelta matalammalla.
Kokeile: laula mukana molempien painikkeiden kanssa. Kumpi versio sopii äänellesi paremmin?
Näin transponoit
Päätä ensin, kuinka paljon siirrät: laske puolisävelaskeleet vanhasta aloitussävelestä uuteen, mustat koskettimet mukaan lukien. Siirrä sitten jokaista säveltä yhtä monta puolisävelaskelta. Siirrä soinnut samalla tavalla: kun siirrät kaksi puolisävelaskelta ylös, C:stä tulee D ja Am:stä Bm (suomeksi Hm).
Uudella sävellajilla on oma etumerkintänsä, jossa on eri ylennys- tai alennusmerkit. Kvinttiympyrää käsittelevä oppitunti näyttää ne kaikki.
Kokeile: ”Jaakko kulta” alkaa C D E C. Siirrä sitä seitsemän puolisävelaskelta ylös, niin se alkaa G A B G (suomeksi G A H G). Osaatko soittaa loput koskettimistolla?
Transponoivat soittimet
Jotkin soittimet lukevat nuotteja, joita ei ole kirjoitettu kuulemasi sävelkorkeuden mukaan. Niitä kutsutaan transponoiviksi soittimiksi. Kun B♭-klarinetin (suomeksi B-klarinetti) soittaja lukee kirjoitetun C:n, soiva sävel on B♭, kokosävelaskelta matalampi. Todellista sävelkorkeutta, jonka piano soittaisi, kutsutaan soivaksi sävelkorkeudeksi.
B♭-klarinetti ja B♭-trumpetti soivat kokosävelaskeleen (suuren sekunnin) kirjoitettua matalammalta. F-käyrätorvi soi puhtaan kvintin matalammalta. E♭-alttosaksofoni soi suuren sekstin matalammalta, ja B♭-tenorisaksofoni oktaavin ja kokosävelaskeleen matalammalta. Huilu ei ole transponoiva soitin: se soi niin kuin on kirjoitettu.
Miksi musiikki kirjoitetaan näin? Soittaja, joka soittaa saman perheen useita soittimia, voi käyttää samaa otetta samalle kirjoitetulle sävelelle. Saksofonisti voi vaihtaa alttosaksofonista tenoriin ja lukea nuotteja samalla tavalla, vaikka ääni tulee ulos matalampana. Painikkeet soittavat pianoäänellä, miltä samat kirjoitetut sävelet C D E F G kuulostavat kullakin soittimella.
- Soiva sävelkorkeus: mitä piano soittaa.
- Soi B♭ C D E♭ F, kokosävelaskeleen matalammalta.
- Soi F G A B♭ C, kvintin matalammalta.
- Soi E♭ F G A♭ B♭, suuren sekstin matalammalta.
Miksi stemma kirjoitetaan uudelleen
Jos klarinetisti soittaisi suoraan pianon nuoteista, kaikki kuulostaisi kokosävelaskeleen liian matalalta, ja soittimet riitelisivät keskenään. Siksi klarinetin stemma kirjoitetaan kokosävelaskeleen ylemmäs: kun piano soittaa C-duurissa, klarinetti lukee D-duurissa, ja molemmat soivat samoja säveliä.
Kuuntele molemmat. Ensimmäisessä kukaan ei transponoinut. Toisessa klarinetin stemma on kirjoitettu uudelleen, ja kaksi linjaa soivat yhtenä. (Tässä molemmat stemmat käyttävät pianoääntä.)
- Klarinetin linja soi kokosävelaskeleen pianon alapuolella.
- Stemma on kirjoitettu D:hen, joten molemmat soivat C:ssä.
Modulaatio: uusi koti kesken kaiken
Transponointi siirtää koko laulun. Modulaatio on eri asia: laulu vaihtaa kotisävellajiaan kesken kaiken, ja uudesta sävellajista tulee koti, ainakin hetkeksi.
Hyvin yksinkertainen muoto on tavallinen poplauluissa: lopun lähellä musiikki hyppää ilman varoitusta puolisävelaskeleen tai kokosävelaskeleen ylöspäin, ja sävelmä palaa uudessa sävellajissa. Se on kuin nousisi vielä yhden portaan: sama sävelmä kuulostaa yhtäkkiä kirkkaammalta.
- Sävelmä kahdesti C-duurissa.
- Toisella kerralla se hyppää D♭-duuriin.
- Toisella kerralla se hyppää D-duuriin.
Kokeile: kun seuraavan kerran kuulet laulun, kuuntele lopun lähellä hetkeä, jolloin kaikki yhtäkkiä nousee vähän korkeammalle.
Pehmeät modulaatiot lähisävellajeihin
Monet kappaleet vaihtavat sävellajia pehmeämmin, naapurisävellajiin. Hyvin tavallinen siirtymä on dominanttisävellajiin, viidennen sävelen sävellajiin (C-duurista G-duuriin). Toinen on rinnakkaissävellajiin, kaksoseen, jolla on samat ylennys- tai alennusmerkit (C-duurista a-molliin). Kvinttiympyrällä nämä sävellajit ovat vierekkäin.
Juju on välittäjäsointu, sointu, joka kuuluu molempiin sävellajeihin. A-mollisointu kuuluu sekä C-duuriin että G-duuriin, joten musiikki voi astua sen kautta G:hen; sitten uusi sävel F♯ kertoo korvalle, että perille on saavuttu. Toisessa esimerkissä F-duuri (joka kuuluu sekä C-duuriin että a-molliin) johtaa E-duuriin, jonka G♯ osoittaa kohti uutta kotia, a-mollia.
- a-mollin ja D7:n kautta uuteen kotiin G:hen.
- F:n ja E-duurin kautta uuteen kotiin a-molliin.
Pianon ääni: Salamander Grand Piano, tekijä Alexander Holm (CC BY 3.0).