Melodia: miten sävelmä syntyy
Melodia on se osa, jota hyräilet: sävel toisensa jälkeen, ja jokaisella oma korkeutensa ja pituutensa. Hyvät sävelmät eivät ole sattumanvaraisia. Niillä on muoto, pieniä ideoita, jotka palaavat, kohtia hengittää ja hetki, joka tuntuu mäen huipulta. Kuuntele jokainen idea ja kokeile sitten kirjoittaa omat neljä tahtia.
Tällä oppitunnilla
Melodia on viiva, jolla on muoto
Piirrä viiva sävelmän sävelten kautta, niin saat sen muodon eli melodiakaaren. Jotkin sävelmät nousevat kuin portaat, jotkin liukuvat alas, ja monet nousevat ja laskevat taas kuin kaari tai aalto.
Muoto muuttaa tunnelmaa. Sävelmä, joka nousee koko ajan ja pysähtyy korkealle, kuulostaa innostuneelta, kuin se ei olisi vielä valmis. Sävelmä, joka nousee ja palaa sitten alas, kuulostaa rauhalliselta ja valmiilta, kuin heittäisi pallon ja ottaisi sen taas kiinni.
- Sävelmä, joka nousee ylös asti ja pysähtyy korkealle yhä odottaen.
- Sävelmä, joka nousee huipulle ja palaa sitten kotiin.
Askeleet ja hypyt
Kun sävelmä siirtyy asteikon seuraavaan säveleen, esimerkiksi do:sta re:hen, se on askel. Kun se hyppää sävelten yli, esimerkiksi do:sta so:hon, se on hyppy. Askeleet kuulostavat sujuvilta ja niitä on helppo laulaa. Hypyt kuulostavat rohkeilta ja kirkkailta, ja ne saavat sinut kiinnittämään huomiota.
Useimmat helposti laulettavat sävelmät käyttävät enimmäkseen askeleita ja vain muutamia hyppyjä. Beethovenin yhdeksännen sinfonian kuuluisa ”Oodi ilolle” -teema liikkuu lähes kokonaan askelin. ”Tuiki tuiki tähtönen”, ranskalainen sävelmä, joka painettiin ensimmäisen kerran vuonna 1761, alkaa hypyllä do:sta ylös so:hon.
Kätevä tapa: suuren hypyn jälkeen monet sävelmät kääntyvät ja kävelevät askelin takaisin täyttäen ylihypätyn välin. Se on ohje eikä laki, mutta se pitää linjan tasapainossa.
- Sävelmä, joka liikkuu vain viereisiin säveliin.
- Sama rytmi ja soinnut, mutta jokainen siirto on hyppy.
- Beethovenin sävelmä (1824): lähes pelkkiä askeleita.
- Ranskalainen sävelmä vuodelta 1761: hyppy do:sta so:hon heti alussa.
- Kaksi suurta hyppyä ylös, kumpaakin seuraavat askeleet alas.
Aiheet: pieni idea, joka palaa
Aihe eli motiivi on lyhyt, vain muutaman sävelen idea, jonka voit tunnistaa uudelleen. Beethovenin viidennen sinfonian alku on kuuluisa esimerkki: lyhyt-lyhyt-lyhyt-pitkä, G G G E♭, ja sitten sama kuvio askelta alempana, F F F D. Suuri osa tuosta osasta kasvaa näistä neljästä sävelestä.
Säveltäjät käyttävät aihetta uudelleen ja muuttavat sitä joka kerta vähän, jotta sävelmä tuntuu sekä tutulta että uudelta. Voit toistaa sen täsmälleen, siirtää sitä ylös tai alas alkamaan toisesta sävelestä (sekvenssi) tai kääntää sen suunnan niin, että ylös muuttuu alas. Kuuntele yhtä viiden sävelen aihetta kolmella tavalla käytettynä.
- Aihe, sitten sama aihe uudelleen, sitten loppu.
- Aihe siirrettynä askeleen ylöspäin ja taas ylöspäin, kuin portaita nousten.
- Aihe ja sitten ylösalaisin: mikä nousi, nyt laskee.
- Lyhyt-lyhyt-lyhyt-pitkä kahdesti: G G G E♭, F F F D (1808).
Fraasit: missä musiikki hengittää
Fraasi on musiikin lause. Monet fraasit ovat noin neljän tahdin mittaisia, mutta ne voivat olla lyhyempiä tai pidempiä. Jokainen päättyy pieneen lepokohtaan: pidempään säveleen tai lyhyeen hiljaisuuteen, jossa laulaja voi vetää henkeä. Tuota lepokohtaa kutsutaan kadenssiksi.
Sävelmä ilman hengityskohtia kuulostaa siltä kuin joku puhuisi pysähtymättä hengittämään. Kuuntele samat sävelet hengityksin ja ilman.
- Kaksi lyhyttä fraasia, kumpikin päättyy pidempään säveleen ja hengitykseen.
- Samankaltaiset sävelet yhtenä pitkänä virtana, joka ei pysähdy lepäämään.
Kysymys ja vastaus
Fraasit tulevat usein pareittain, kuin kysymys ja sen vastaus. Ensimmäinen fraasi pysähtyy kohtaan, joka tuntuu avoimelta, usein re:hen tai so:hon V-soinnun päällä. Se on puolilopuke, pilkku. Toinen fraasi alkaa samalla tavalla, mutta päättyy do:hon I-soinnun päällä, pisteeseen. Se on kokolopuke.
Muusikot kutsuvat paria etulauseeksi ja jälkilauseeksi. Lisää kadensseista voit lukea oppitunnilta ”Harmonia”. Kuuntele kysymys yksinään, vastaus yksinään ja sitten molemmat yhdessä.
- Kaksi tahtia, jotka pysähtyvät re:hen: kuulostaa keskeneräiseltä.
- Sama alku, mutta se laskeutuu do:hon: valmis.
- Kysymys ja sitten vastaus: neljä tahtia, jotka tuntuvat kokonaisilta.
Huippukohta
Monilla hyvillä sävelmillä on yksi huippukohta, mäen huippu, joka saavutetaan usein vain kerran ja jossain puolivälin jälkeen. Sävelmä nousee sitä kohti, saapuu perille ja kävelee sitten kotiin. Koska sen saavuttaa vain kerran, se tuntuu erityiseltä.
Jos sävelmä ei koskaan mene minnekään tai osuu samaan huippusäveleen yhä uudelleen, se menettää tuon hetken. Tämä on ohje eikä sääntö, mutta sitä kannattaa kokeilla omissa sävelmissä.
- Sävelmä nousee yhteen huippusäveleen 3. tahdissa ja palaa sitten kotiin.
- Sävelmä, joka pysyy koko ajan samoissa muutamissa sävelissä.
Kirjoita omat neljä tahtia
Aloita C-duuripentatonisen asteikon viidellä sävelellä: do re mi so la (C D E G A). Ne kuulostavat hyviltä yhdessä lähes missä järjestyksessä tahansa, joten on vaikea mennä vikaan (katso oppitunti ”Asteikot”). Taputa ensin yksinkertainen rytmi ja anna sitten jokaiselle taputukselle sävel.
Tee tahdeista 1–2 kysymys, joka pysähtyy re:hen tai so:hon, ja tahdeista 3–4 vastaus, joka alkaa samalla tavalla ja päättyy do:hon. Liiku enimmäkseen lähellä oleviin säveliin ja tee vain yksi tai kaksi isoa hyppyä, ja säästä korkein sävelesi 3. tahtiin. Tässä on juuri näin tehty esimerkki.
- Pentatoninen, neljä tahtia: kysymys pysähtyy re:hen, vastaus palaa kotiin do:hon.
Kokeile: käytä pianolla tai puhelimen koskettimistolla vain säveliä C D E G A. Soita neljä tahtia: tahdit 1–2 päättyvät D:hen, tahdit 3–4 päättyvät C:hen, ja korkein sävel tulee kerran 3. tahdissa. Laula se perään. Se on ensimmäinen melodiasi.
Pianon ääni: Salamander Grand Piano, tekijä Alexander Holm (CC BY 3.0).