Harmonia: sointukulut ja kadenssit
Laulun soinnut eivät ole sattumanvaraisia. Jotkin soinnut tuntuvat kodilta, jotkin tuntuvat ulos lähtemiseltä ja jotkin kotimatkalta. Harmonia on taito asettaa soinnut järjestykseen, joka kertoo pienen matkan. Tässä opit numeroimaan sointuja, tuntemaan niiden tehtävät ja kuulemaan, miten fraasi voi päättyä.
Tällä oppitunnilla
Sointujen numerointi roomalaisilla numeroilla
Sointuja käsittelevällä oppitunnilla näit, että jokaisella duurisävellajilla on seitsemän soinnun perhe, joka numeroidaan I:stä VII:ään. Iso numero tarkoittaa duurisointua, pieni numero mollisointua ja pieni ympyrä (°) vähennettyä sointua: I ii iii IV V vi vii°.
Numerot ovat käteviä, koska niille on yhdentekevää, missä sävellajissa olet. I – IV – V – I on C-duurissa C, F, G, C ja G-duurissa G, C, D, G. Muusikot voivat sanoa ”yksi, neljä, viisi, yksi”, ja kaikki tietävät, mitä soittaa, missä sävellajissa tahansa. Kuuntele: sama matka kahdesta eri sävelestä alkaen.
- I · CC E G
Duurisointu
- ii · DmD F A
Mollisointu
- iii · EmE G B
Mollisointu
- IV · FF A C
Duurisointu
- V · GG B D
Duurisointu
- vi · AmA C E
Mollisointu
- vii° · BdimB D F
Vähennetty sointu
- C, F, G, C.
- G, C, D, G: sama matka vähän korkeammalta.
Kolme tehtävää: koti, ulos ja kotimatka
Sävellajin soinnuilla on tehtävät, vähän kuin talon huoneilla. I-sointu on toonika: se on koti, jossa kaikki tuntuu levolliselta. IV-sointu on subdominantti: se tuntuu siltä kuin astuisi ovesta ulos. V-sointu on dominantti: se tuntuu kotimatkalta, jolloin haluaa jo päästä kotiin.
Muutkin soinnut voivat hoitaa samoja tehtäviä. ii tulee usein IV:n tilalle, koska niillä on kaksi yhteistä säveltä. vi voi korvata I:n, ja vii° toimii paljolti kuin V. iii on jossain niiden välissä. Hyvin tavallinen matka on siis koti → ulos → kotimatka → koti: I – IV – V – I tai I – ii – V – I.
- C – F – G – C: koti, ulos, kotimatka, koti.
- C – Dm – G – C: ii hoitaa saman tehtävän kuin IV.
Kadenssit: miten fraasi päättyy
Kadenssi eli lopuke on musiikillisen fraasin loppu, kuin pilkku tai piste lauseessa. Kuuntele, kun sama alku päättyy neljällä eri tavalla.
Kokolopuke kulkee V – I, ja melodia laskeutuu kotisävelelle: piste. Plagaalinen lopuke kulkee IV – I. Se on pehmeämpi, ja sitä kutsutaan myös aamenlopukkeeksi, koska virsissä lauletaan usein ”aa-men” sen kohdalla. Puolilopuke pysähtyy V:hen: se kuulostaa pilkulta tai kysymykseltä, joka odottaa vastausta. Harhalopuke (englanniksi myös interrupted cadence) valmistaa kotiinpaluuta V:llä, mutta laskeutuukin vi:hin: pieni yllätys. Ensimmäisessä ja viimeisessä esimerkissä melodia on täsmälleen sama; vain sen alla oleva sointu vaihtuu.
- Piste: olemme kotona.
- Pehmeä ”aamen”-loppu.
- Pilkku: se haluaa jatkaa.
- Sama melodia kuin kokolopukkeessa, mutta sointu sanoo ”ei vielä”.
Kokeile: soita puolilopuke ja hyräile sitten sävel, jonka odotat tulevan seuraavaksi. Useimmat hyräilevät kotisävelen.
Sointukulut, joita kuulet kaikkialla
I – IV – V – I on yksi kaikkein perustavimmista matkoista, ja sitä kuulee kansanlauluissa, virsissä ja klassisessa musiikissa. I – V – vi – IV (C-duurissa C, G, Am, F) on käytössä hyvin monessa poplaulussa. Jazzissa ii – V – I on kaikkialla: septimisoinnuin se on Dm7, G7, Cmaj7. Kuuntele, miten pehmeästi se liukuu, kun jokainen sointu siirtyy seuraavaan vain askeleen verran.
Jotkin sointukulut ovat niin tunnettuja, että niistä muodostuu kokonaisen kappaleen muoto. 12-tahtinen blues käyttää vain sointuja I, IV ja V; voit kuulla sen kappaleen muotoa käsittelevällä oppitunnilla. Valitse alta sävellaji ja kokeile sointukulkuja muissa sävellajeissa.
- Hyvin yleinen sointukulku poplauluissa
I – V – vi – IV
C – G – Am – F
- Samat soinnut eri järjestyksessä
vi – IV – I – V
Am – F – C – G
- Kotona, pois ja takaisin kotiin
I – IV – V – I
C – F – G – C
- C, G, Am, F: popin suosikki.
- Dm7, G7, Cmaj7: jazzin tie kotiin.
Mollisävellajeissa V muuttuu usein duuriksi
Kun sävellaji on a-molli, pelkästä luonnollisesta molliasteikosta rakennetut soinnut antavat molli-v:n: e-mollin (E G B). Se toimii, mutta se ei vedä kovin voimakkaasti kotiin päin.
Siksi muusikot yleensä nostavat asteikon seitsemättä säveltä puolisävelaskeleen, G:stä G♯:ään. Se on asteikkoja käsittelevältä oppitunnilta tuttu harmoninen molliasteikko. Nyt v-soinnusta tulee duuri-V (E G♯ B), ja G♯ on vain puolisävelaskeleen kotisävel A:n alapuolella ja nojaa suoraan sitä kohti. Kuuntele ero: duuri-V kuulostaa siltä kuin se todella haluaisi kotiin.
- Molli-v: lempeä tie kotiin.
- Duuri-V, jossa G♯: voimakas veto kotiin.
Sinun vuorosi: tee matka
Nyt tiedät tarpeeksi kirjoittaaksesi oman sointukulun. Aloita I:llä, jotta kuulija tietää, missä koti on. Lähde ulos IV:llä tai ii:lla, palaa V:llä ja valitse loppusi: piste I:llä, pilkku V:llä tai yllätys vi:llä.
Vääriä vastauksia ei ole, on vain erilaisia matkoja. Monet laulut toistavat vain neljää sointua yhä uudelleen ja antavat melodian kertoa tarinan.
Kokeile: soita sointukulkusoittimella tai millä tahansa koskettimistolla I – vi – ii – V ja sitten I. Tuntuuko viimeinen sointu kotiin tulemiselta?
Pianon ääni: Salamander Grand Piano, tekijä Alexander Holm (CC BY 3.0).