Sävelnimet: musiikin seitsemän kirjainta

Seitsemän nimeä, kuin viikonpäivät

Sävelet nimetään kirjaimilla. Aloitamme C:stä, kuten useimmat oppitunnit: C D E F G A H. Viimeisen sävelen nimi on suomeksi H, mutta englanniksi ja tällä sivustolla B. Siitä lisää alempana.

H:n jälkeen tulee taas C, samalla tavalla kuin maanantai tulee taas sunnuntain jälkeen. Uusi C kuulostaa samalta säveleltä kuin vanha, vain korkeammalta. Sen kuulee, kun aikuinen mies ja lapsi laulavat samaa laulua yhdessä: se kuulostaa yhdeltä melodialta, mutta lapsen ääni on täsmälleen tämän matkan korkeammalla.

Matkaa yhdestä C:stä seuraavaan C:hen kutsutaan oktaaviksi. Sana tulee latinan luvusta octo, kahdeksan. Nimiä on vain seitsemän, joten miksi kahdeksan? Koska molemmat C:t lasketaan: C D E F G A H C. Se on kuin laskisi päiviä maanantaista seuraavaan maanantaihin: kahdeksan päivää, jos molemmat maanantait lasketaan.

Näin löydät C:n pianosta

Katso mustia koskettimia. Ne ovat ryhmissä: kaksi yhdessä, sitten kolme yhdessä, sitten taas kaksi ja kolme, koko koskettimiston matkalta.

C on valkoinen kosketin heti jokaisen kahden mustan koskettimen ryhmän vasemmalla puolella. Ajattele kahta mustaa kosketinta pienenä kattona ja C:tä talon vasemmanpuoleisena ovena.

Kun olet löytänyt C:n, oikealle päin olevat valkoiset koskettimet ovat D E F G A H, ja sitten tulee seuraava C.

Kokeile: napauta jokaista C:tä yllä olevasta koskettimistosta. Ne kaikki kuulostavat samanlaisilta, vain korkeammilta tai matalammilta.

Do re mi: laulettavat nimet

Laulaessa käytetään usein tavuja kirjainten sijaan, koska tavuja on helpompi laulaa: do re mi fa so la ti (joissakin maissa sanotaan si eikä ti).

Monissa maissa, esimerkiksi Italiassa, Ranskassa ja Espanjassa, do on aina C, joten do re mi on vain toinen nimi sävelille C D E. Tätä kutsutaan kiinteäksi doksi. Suomessa sävelillä on kirjainnimet, ja do re mi -tavuja käytetään laulamiseen yleensä suhteellisesti (relatiivinen solmisaatio): do on duurilaulun kotisävel (sävel, johon laulu tuntuu päättyvän), olipa se mikä sävel tahansa. Opettajasi tai kirjasi kertoo, kumpaa tapaa siinä käytetään.

Mustat koskettimet: ylennysmerkki ♯ ja alennusmerkki ♭

Musta kosketin saa nimensä viereisestä valkoisesta koskettimesta. Ylennysmerkki ♯ tarkoittaa ”heti seuraava kosketin ylöspäin”: C:n oikealla puolella heti oleva musta kosketin on C♯ (suomeksi cis). Alennusmerkki ♭ tarkoittaa ”heti seuraava kosketin alaspäin”: D:n vasemmalla puolella heti oleva musta kosketin on D♭ (suomeksi des).

C♯ ja D♭ ovat siis sama kosketin kahdella nimellä, kuin kaveri, jolla on oikea nimi ja lempinimi. Se, kumpaa nimeä käytetään, riippuu ympärillä olevasta musiikista.

Kahdessa kohdassa välissä ei ole mustaa kosketinta: E–F ja H–C. Nämä valkoiset koskettimet ovat jo aivan vierekkäin, joten E♯ on sama kosketin kuin F, ja H♯ (tällä sivustolla B♯) on sama kuin C. Näitä nimiä ei näe usein, mutta nyt tiedät, miksi ne ovat olemassa. (Sama pätee toiseen suuntaan: F♭ on E ja C♭ on H.) Joissakin asteikoissa voit nähdä jopa kaksoisylennysmerkin 𝄪 (kaksi kosketinta ylöspäin) tai kaksoisalennusmerkin 𝄫 (kaksi kosketinta alaspäin): F𝄪 soitetaan G-koskettimelta.

Palautusmerkki ♮ kumoaa ylennyksen tai alennuksen ja palauttaa sävelen tavalliselle valkoiselle koskettimelle.

Numerot kirjainten perässä: monesko kerros?

Pianossa on monta C:tä, joten kirjaimen perään lisätään numero kertomaan, mistä on kyse, kuin kerrostalon kerros. Pianon keskikohdan lähellä oleva C on C4, jota kutsutaan myös keski-C:ksi (jotkin kosketinsoittimet ja sovellukset kutsuvat sitä C3:ksi, ja suomalaisissa oppikirjoissa se kirjoitetaan usein c¹, yksiviivainen c). Sen yläpuolella oleva C on C5 ja alapuolella oleva C3.

Numero kasvaa yhdellä jokaisen C:n kohdalla: B3:n (H3:n) jälkeinen kosketin on C4. Keski-C:n yläpuolella oleva A on A4. Se värähtelee 440 kertaa sekunnissa, ja orkesterit ja virittimet käyttävät sitä yhteisenä viritysäänenä.

Sävelnimet eri puolilla maailmaa

Sävelet ovat samat kaikkialla, mutta niiden nimet vaihtelevat maittain. Tässä ovat Suomessa käytetyt nimet, tämän sivuston kansainväliset kirjaimet sekä nimiä, joihin voit törmätä muiden maiden kirjoissa ja videoissa.

Suomessa (kuten Saksassa) A:n ja C:n välissä olevan valkoisen koskettimen nimi on H, ja B tarkoittaa säveltä, jota englanniksi kutsutaan B♭:ksi. Tämä sivusto, useimmat sovellukset ja monet sointumerkit käyttävät kansainvälisiä nimiä. Kun näet täällä B:n, ajattele H.

Pikkuvisa: mikä kosketin?

Koskettimistosta syttyy yksi kosketin. Valitse sen nimi. Etsi apuna kahden ja kolmen mustan koskettimen ryhmiä. Vastauksissa käytetään kansainvälisiä kirjaimia, joten H on tässä B.