Klassismin aika: selkeä, tasapainoinen ja tyylikäs
Runsaasti koristellun barokin jälkeen musiikista tuli selkeämpää ja kevyempää, kuin siististä puutarhasta tiheän metsän jälkeen. Tämä on klassismin aika, noin vuodet 1750–1820.
Tällä oppitunnilla

Sanan “klassinen” kaksi merkitystä
Arkipuheessa ihmiset sanovat “klassinen musiikki” kaikesta kauan sitten syntyneestä konserttimusiikista. Muusikot käyttävät kuitenkin myös sanaa klassismi yhdestä lyhyestä ajanjaksosta: noin vuodet 1750–1820. Tämä oppitunti kertoo siitä ajanjaksosta.
Miltä klassismin musiikki kuulostaa
Klassismin melodiat ovat yleensä selkeitä ja helppoja laulaa. Ne etenevät siisteinä, tasapainoisina fraaseina, kuin kysymys ja vastaus. Säestys on yksinkertaisempi kuin barokissa, ja musiikki liikkuu pehmeästi hiljaisesta kovaan.
Tuona aikana säveltäjät kirjoittivat myös muodoissa, jotka ovat pysyneet suosittuina: sinfonia täydelle orkesterille, sonaatti yhdelle tai kahdelle soittimelle ja jousikvartetti kahdelle viululle, alttoviululle ja sellolle. Nykyaikainen orkesteri alkoi muotoutua, ja piano syrjäytti vähitellen cembalon.
Wien, musiikin pääkaupunki
Monet kuuluisimmista klassismin säveltäjistä asuivat tai työskentelivät Wienissä Itävallassa. Rikkaat perheet, hovi ja teatterit halusivat musiikkia, joten säveltäjät löysivät sieltä työtä ja yleisöä.
Kuuluisia klassismin säveltäjiä
Kolme nimeä nousee esiin.
- Joseph Haydn (1732–1809)
- Itävaltalainen säveltäjä, joka kirjoitti yli sata sinfoniaa. Häntä kutsutaan usein sinfonian isäksi.
- Wolfgang Amadeus Mozart (1756–1791)
- Salzburgilainen ihmelapsi, joka kirjoitti sinfonioita, oopperoita, konserttoja ja kamarimusiikkia ennen kuolemaansa 35-vuotiaana.
- Ludwig van Beethoven (1770–1827)
- Saksan Bonnissa syntynyt säveltäjä, joka muutti Wieniin ja kirjoitti musiikkia, joka yhdistää klassismin ja romantiikan.
Pianon ääni: Salamander Grand Piano, tekijä Alexander Holm (CC BY 3.0).